Gorillaz on aina ollut luovuuden hiekkalaatikko, jossa Damon Albarn on saanut toteuttaa vapaasti itseään. Humanz sen sijaan on Albarnin isännöimät kotibileet, joissa jokainen vieras seisotetaan ennemmin tai myöhemmin mikrofonin ääreen. Ja vieraita, niitähän riittää.
Aluksi Humanz hämmentää, sillä biisimateriaali on hyvin vaihtelevaa. Levyn 20 raidan mitta (bonusversiolla 26) saattaa hirvittää heikompia, mutta Humanz ei tosiasiassa ole pitkä. Raitamäärää kasvattavat erilaiset interludet, jotka osaltaan johdattavat levyn ”tarinaa” eteenpäin. Ensimmäisen kuuntelukerran hämmennyksen jälkeen ihmizet alkavat näyttää kyntensä.
Jokaisessa Humanzin kappaleessa Busted And Blue -herkistelyä lukuun ottamatta Albarnin kanssa äänessä on jokin vierailija, mutta albumi ei yllättävää kyllä kärsi jatkuvasti vaihtuvista vokalisteista. Humanz tarjoaa takuuvarmaa Gorillaz-laatua, tuoden samalla tuttuun keitokseen uusia makuja. Suurelta osin iPadin Garageband-sovelluksella toteutettu levy on yllättävän yhtenäinen, oikeina hetkinä minimalistinen, kaavoja välttelevä ja trendejä karsastava. Näissä juhlissa Albarn on juuri se oikea, lakonisesti laulava isäntä.
