Huonekaluliikkeistä voi halutessaan ostaa ”sisustustaulun”, eli jonkinlaisen julisteen ja taulun välimuodon. Näitä kehystettyjä mitäänsanomattomuuksia ripustavat kaiketi seinilleen ihmiset, joilla ei ole a) makua, b) näkemystä, c) molempia.
Vaikka termiä ei vielä kai ollakaan lanseerattu, levyliikkeistä löytää nykyään ”sisustusmusiikkia”. Sitä kepeää äänitapettia, jonka otsikon alkuliitteenä on viime vuosikymmeninä vilahdellut muun muassa määreitä kuten acid ja nu.
Ranskalainen Gotan Project tekee sisustusmusiikkia. Vielä debyytillä Revancha del Tango (2001) se oli sekä tuoretta että tyylikästä. Tosin osin ilman herrojen Philippe Cohen Solal ja Christophe H. Müller ansioita: saa olla aika uuno, jos onnistuu vetämään suurmestari Astor Piazzollan tuotannolle kumartavat ja sen tunnelmia surutta lainaavat biisit kokonaan metsähallituksen puolelle.
Jo toisella albumilla tynnyri kumisee tyhjyyttään. Argentiinan tangopaholaisen haamu lienee kääntänyt selkänsä Gotan Projectille. Tilannetta ei auta yhtään, että tahattoman komiikan puolelle lipsahdetaan heti Lunáticon kakkosraidalla Notas.