HAY & STONE: Making Waves

HAY & STONE
Making Waves
Suomen Musiikki

Eero Heinonen tunnetaan The Rasmus -yhtyeen basistina, mutta vapaa-ajallaan hän kertoo nauttivansa bluesista ja vanhahtavasta rockista. Hay & Stone, jossa soittavat Eeron ohella Korpi Ensemblen kitaristi Hannu Kivimäki ja Stella Polariksesta tuttu rumpali Petri Risku, tuo rock-trion takaisin valokeilaan koetellen varovaisesti sen tar-joamia vapauksia ja rajoituksia.

Hay & Stone vaikuttaa ulkopuolisen silmin hiekkalaatikolta, avaruudelta, joka ei aukea päivätöissä. Jari Jokirinteen mukaan The Rasmus soittaa ”hyvinvointirockia”, joka on ”turvallinen kuin uusin Volvo-farmarimalli” (Soundi 9/05). Tällaista määritelmää vasten Hay & Stone palvelee tarkoitustaan: Making Wavesin rentoutunutta ja vastavuoroista ilmapiiriä on miljoonamyynneistä parhaiten tunnetun The Rasmuksen levyiltä turha etsiä.

Vaikka vaarallisuutta ei löydy sen enempää Making Wavesilta kuin The Rasmuksen Hide From The Suniltakaan, albumi on paljastava ainakin kahdessa mielessä. Ensiksi se on päästävinään lähelle emoyhtyeessä vähemmän kirjoittavaa Eeroa, jonka luonnostelmista, sanoituksista ja melodioista kappaleet ovat kehkeytyneet. Toiseksi se paljastaa, mitä monet arvuuttelevat tuopin ääressä: ”Mitä ne soittaisivat, jos saisivat vapaasti valita?”

Lehdistötiedotteen mukaan ”Hay & Stone on retrohenkinen rock-trio, joka ei kaihda bluesin rytmikkyyttä, raskaita riffejä, heittäytyvää improvisointia, akustisen soinnin herkkyyttä tai soiton riemua.” Retrohenkisyydestä ja bluesista sen enempää kiistelemättä täytyy todeta, että Making Waves onnistuu muistuttamaan, kuinka vapauttavalta löyhästi sovitettu ja vapaasti soitettu vuorovaikutteinen autotalli-rock kuulostaa. Toivottavasti Eero on muistanut yhtyetoveriaan Paulia ennakkolevyllä.

Kolikolla on kääntöpuolensa: kajalin ohella studion ulkopuolelle näyttävät jääneen myös pohdittu näkemys ja harkinta. Making Waves saa olla epämuodollisuuden nimissä keskeneräinen. Hieman kurinalaisemmin suunnittelemalla ja tavoitteitaan pohtimalla kolmikko voisi jalostaa kivuitta kasvaneesta musiikista jotakin, minkä yhteydessä ei kirjoitettaisi ”sivuprojektista”.