HELLOWEEN: Treasure Chest

Arvio julkaistu Soundissa 04/2002.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Kun 15 miljoonaa levyä 17 vuoteen myynyt kurpitsapumppu pistää uransa kohokohdat järjestykseen, ei räiskähtelyä puutu.

Arvio

HELLOWEEN
Treasure Chest
Metal-is

Kun 15 miljoonaa levyä 17 vuoteen myynyt kurpitsapumppu pistää uransa kohokohdat järjestykseen, ei räiskähtelyä puutu. Helloweenin iloisella meiningillä lienee lähes yhtä paljon vihaajia kuin kannattajia, sillä tämä power metallin esi-isä on aina jakanut heavydiggarit varauksettomasti hurraaviin ja kalpeana yökkäileviin. Fanit ovat olleet uskollisia, sillä Helloween ei todellakaan ole mikään heräteostosten kohde. Helloweenia ostetaan siksi, että uutta levyä hypistellessään tietää mitä odottaa. Bändi lipesi linjastaan kertaalleen Chameleonilla ja uran pahin kriisi olikin heti käsillä.

Rumpalin ja toisen kitaristin vaihtuessa on hyvä paikka kahden cd:n kokoelmalle varsinkin kun musiikillista linjaa ollaan taas tarkastamassa kohti perinteisempää pumppausta, kuten Michael Weikath edellisessä Soundissa kertoi. Biisilistan perusteella Helloweenin tärkeimmiksi töiksi on arvioitu Keeper Of The Seven Keysien lisäksi Master Of The Rings ja The Time Of The Oath, eikä siinä kovasti pielessä ollakaan. Valinnat osuvat kohdalleen, sillä kaikki merkittävimmät siivut ovat mukana.

Aika ei ole kohdellut kaikkea materiaalia kovin kohteliaasti. Esimerkiksi aikanaan esiin sännännyt Dr. Stein kuulostaa nyt vain huonolla huumorilla kyllästetyltä leikkikenttäläiskeeltä. Sen sijaan How Many Tears, A Tale That Wasn't Right ja The Chance ovat vanhentuneet arvokkaasti, vaikka ovat keskenään aivan erilaisia kappaleita. Rajoitetun painoksen, komean pahvilootan, kylkiäisenä tuleva Buried Treasure koostuu sinkkujen b-puolista. Hauskoja päristyksiä, mutta ei mitään sellaista, jota ilman ei voisi elää. Helloweenin kaikki osaaminen on esitetty varsinaisilla albumeilla, helmiä ei ole jäänyt singleille tuhlattavaksi.

Musiikkipuoli on kunnossa, mutta bändin historia sivuutetaan naurettavan lyhyellä ja pinnallisella tarinalla. Uraa yksiin kansiin laitettaessa pitäisi ehdottomasti panostaa myös tarinaan. Levynnimien ja ilmestymisvuosien luettelu ja Japanissa käyntien toteaminen ei oikein vastaa käsitystä oikeasta historiikista. 

Lisää luettavaa