HELLOWEEN: Keeper Of The Seven Keys – The Legacy

Tupla-cd:lle levitetyn albumin nimeäminen takavuosien kunnian hetkien mukaan on suuruudenhullu ajatus. Jotta voitaisiin puhua Keepereiden testamentista, levyn pitäisi olla yhtä hyvä, mieluummin pikkuisen parempi. Uroteko olisi tukalan tien päässä Hansenin ja Kisken kanssa, saati nyt, kun enää kaksi Keeper-miehistön jäsentä on mukana.

Helloween ei sentään lähde kopioimaan Future Worldejä ja I Want Outeja, vaan lähestyy tehtäväänsä Deris-vetoisen aikakauden näkökulmasta. Teemat ovat silti mahtipontisia ja soitto iloittelevaa kiipeilevine kitarakuvioineen. Jonnekin on lisätty pitkien Keeper-biisien sokkeloa, jossain kaikuu tuttu riffi ja laulumelodia.

Vaikeudet kerääntyvät lyhyin aikavälein itseään juurilleen palauttavan bändin biisinkirjoitukseen. Weikath on edelleen koomassa, Gerstner etsii vielä itseään ja nyky-Helloweenin pääsäveltäjä Derisille jää valtava urakka. Laulaja on ainoa, joka pystyy laadukkaalla tavalla laajentamaan Helloweenin reviiriä, vaikka tarttuva perushuttu ei meinaa taittua häneltäkään.

Erityisesti kakkoslevyn alku on Weikathin kannalta nolo: Derisin osaamista välkkyvien biisien virtapiikki katkeaa kuin seinään Weikathin sävellyksen hölkätessä esiin. Ei lennä kotka enää.