Saa nähdä, mitä Michael Weikath tykkää Helloweenin uutukaisesta. Sillä on nimittäin paljon piirteitä The Dark Ridelta (2000), jonka kohdalla Weikath väitti joutuneensa levyn teossa jyrätyksi.
Kurpitsaryhmän polku on toki ollut kivikkoinen, mutta yhtyeen 30 vuoden mittaa lähentelevä ura on jo sinällään jonkinlainen todiste yhtyeen iskuvoimasta. Gambling With The Devil on sujuvaa ja taas kerran vahvoja tunnelmia luotaavaa heviä, joka kulminoituu jälleen vahvasti bändin melodisiin ratkaisuihin. Nykymittapuiden mukaan Helloween ei enää edusta erityisen mahtipontista linjaa, mutta se on juuri niin mahtipontinen kuin pitääkin. Toki sävellysten omaperäisyydenkin voi asettaa kyseenalaiseksi, mutta juuri Helloween se tässä pitää kiinni valitsemastaan linjasta.
Loppujen lopuksi Teneriffan lämmössä taltioitu levy tarjoilee juuri sopivan kylmää kyytiä. Yhtyeellä on räväkkä ote ja se on saanut tallennetuksi levylleen sellaista pirteyttä ja raikkautta, jonka välillä on pelännyt kadonneen.
Teemalevyn ainoa heikko lenkki on duurivoittoinen, lähes popahtava Can Do It. Ei kai se vain ole Weikathin käsialaa?
