Helloweenin viidestoista studioalbumi on kuin nimikappaleensa: vauhdikas, kevyehkö ja hieman likilaskuinen. Melodiakynä ei ole yhtyeellä aivan terävimmillään, ja lisäksi syyllistytään ylituotantoon, esimerkiksi liian erikoisiin soinnutuksiin ja kankeisiin c-osiin.
Eräs nyky-Helloweenin vähiten arvostamistani ilmaisumuodoista on äijämäinen hard rock, jota tällä albumilla edustavat Lost In America ja idioottimaisesti nimetty Russian Roulé. Ensiluokkaisella melodia- ja draamantajulla siunatun yhtyeen ei kannattaisi lähteä moisiin renkutuksiin lainkaan.
Helloweenin painolastina onkin historiansa yhtenä power metal -pioneereista. Muinaisten mestaritöiden laatuun on mahdotonta yltää toistuvasti, ja toisaalta samojen polkujen toistaminen käy työstä. Ja kun bändi on ottanut konventioistaan etäisyyttä (esimerkiksi Chameleon– ja Metal Jukebox -julkaisuilla), fanit ja kriitikot ovat olleet välittömästi kurkussa kiinni.
Vaikka My God-Given Right kalpenee niin yhtyeen 1980-luvun merkkiteosten kuin myöhempien aikojen parhaiden (Time Of The Oath, The Dark Ride) rinnalla, sen loistavimmat kappaleet The Swing Of A Fallen World ja Claws mahtuisivat mille tahansa Helloween-kokoelmalle.
