ISOBEL CAMPBELL & MARK LANEGAN: Ballad Of The Broken Seas

Arvio julkaistu Soundissa 01/2006.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.
Aivan ensimmäiseksi ei tulisi mieleen, että rouheaääninen Screaming Trees- ja Queens Of The Stone Age -taustainen Mark Lanegan olisi kiinnostunut tekemään levyn yhdessä entisen Belle And Sebastian -neidon Isobel Campbellin kanssa. Isobelin soololevyt, niistä kaksi ensimmäistä The Gentle Waves -nimellä, ovat hyvinkin heleitä ja hauraita. Kaksikon tavatessa ensi kertaa Lanegan kuitenkin tunnusti fanittavansa Campbellin tuotantoa ja ehdotti yhteistyötä. Hedelmät ovat nyt valmiita poimittavaksi ja kylläpä on hyvää.

Arvio

ISOBEL CAMPBELL & MARK LANEGAN
Ballad Of The Broken Seas
V2

Aivan ensimmäiseksi ei tulisi mieleen, että rouheaääninen Screaming Trees- ja Queens Of The Stone Age -taustainen Mark Lanegan olisi kiinnostunut tekemään levyn yhdessä entisen Belle And Sebastian -neidon Isobel Campbellin kanssa. Isobelin soololevyt, niistä kaksi ensimmäistä The Gentle Waves -nimellä, ovat hyvinkin heleitä ja hauraita. Kaksikon tavatessa ensi kertaa Lanegan kuitenkin tunnusti fanittavansa Campbellin tuotantoa ja ehdotti yhteistyötä. Hedelmät ovat nyt valmiita poimittavaksi ja kylläpä on hyvää. Alun varovaisen maistelun ja makuun tottumisen jälkeen tekee mieli haukata jatkuvasti lisää!

Jos sattuu pitämään Lee Hazlewoodin ja Nancy Sinatran klassikkoduetoista, nauttii varmasti myös tästä. Kyseinen tuotanto olikin kaksikolla mielessään lähdettäessä levyn tekoon. Pastissin puolelle ei kuitenkaan lipsahdeta. Vähäeleiset sovitukset, pääosassa akustiset kitarat ja jouset, antavat hienosti tilaa pääosan esittäjille. Kaksikon erilaiset äänet sopivat erinomaisesti yhteen. Isobelin henkäilevät harmoniat Laneganin karheasti värisevän tyylin kanssa luovat aikaan hienon tunnelman. 60-luvun Marianne Faithfull -folksoundista (Saturday’s Gone) Tom Waits -henkiseen Hank Williams -coveriin (Ramblin’ Man) kokonaisuus pysyy tyylikkäästi kasassa.

Bel on julkaisemassa tänä vuonna toisenkin levyn. Hänen omien sanojensa mukaan Milk White Sheets on Balladia vieläkin folkhenkisempi ja riisutumpi. Tuskin maltan odottaa.

Lisää luettavaa