JAMIE WOON: Mirrorwriting

Arvio julkaistu Soundissa 5/2011.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Voiko musiikki olla liian kaunista ja siistiä? Jos vastauksesi on ei, suosittelen tarttumaan Jamie Woonin ihastuttavaan debyyttialbumiin. Mirrorwriting on hurmaavan helposti eteenpäin soljuvaa, leppoisan hyväntuulista elektronista poppia.

Arvio

JAMIE WOON
Mirrorwriting
Polydor

Voiko musiikki olla liian kaunista ja siistiä? Jos vastauksesi on ei, suosittelen tarttumaan Jamie Woonin ihastuttavaan debyyttialbumiin. Mirrorwriting on hurmaavan helposti eteenpäin soljuvaa, leppoisan hyväntuulista elektronista poppia.

Jamie Woonia voi luontevasti kuvailla James Blaken helpoksi versioksi. Molempien musiikista löytyy dubstepille ominaista etäistä, minimalistista ja tummaa konesoundia, mutta siinä missä synkempi ja kokeellisempi Blake haastaa ja haahuilee, Woonin sel­keät ja sensuellit laulut tulvivat viettelevää soulia ja r’n’b-groovea. Molemmat nuorukaiset myös nostettiin esiin BBC:n Sound of 2011 -listalla.

Tavallaan on helppo ymmärtää, jos joku vieroksuu Woonin konventionaalista popformaattia ja häpeilemättömän puleerattua tuotantoa, mutta sellaiset, joita tuollaiset sivuseikat eivät häiritse, Jamien hieman unelias lauluääni ja pelkistetyt taustat kietovat pauloihinsa vaivatta. Helppouteensa nähden Mirrorwriting on myös osoittautunut yllättävän hyvin kuuntelua kestäväksi albumiksi. Sen parissa viihtyy vaivatta ja mallikelpoisia biisejä on ripoteltu matkan varrelle useita. Lady Luck, Middle ja Spirits ovat suorastaan syntisen hienoja poplauluja.

Lisää luettavaa