JIM SULLIVAN: U.F.O.

Arvio julkaistu Soundissa 12/2010.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Jatkuvasti jostain pulpahtaa esiin unohtuneita ja kadonneita levyjä. Jim Sullivanin tapauksessa katosi koko mies.

Arvio

JIM SULLIVAN
U.F.O.
Light In The Attic

Jatkuvasti jostain pulpahtaa esiin unohtuneita ja kadonneita levyjä. Jim Sullivanin tapauksessa katosi koko mies.

Kun Los Angelesissa asunut Jim Sullivan julkaisi U.F.O.-albuminsa vuonna 1969, olivat hänen toiveensa kor­kealla. Levy-yhtiö oli pieni, mutta vuosien yrittämisen jälkeen oma levy tuntui tärkeältä tapaukselta. Kaiken lisäksi Sullivanin laulut olivat erinomaisia ja hänen taustallaan soitti sessiomuusikoita kuuluisasta, muiden muassa Phil Spectorin ja Brian Wilsonin käyttämästä The Wrecking Crew’sta. Voisiko tästä tulla jotakin?

Ei tullut, vaikka se näin jälkikäteen tuntuukin käsittämättömältä. Jim Sullivanin klassisen oloinen kantrirock vertautuu luontevasti vaikkapa Gene Clarkin, Glen Campbellin ja Fred Neilin musiikkiin. Esimerkiksi haikea Whistle Stop ja vaivattomasti rullaava, psykedeliapisaroilla pirskotettu nimiraita ovat sellaisia helmiä, joista todelliset tekijämiehet tunnistetaan.

Kuusi vuotta myöhemmin Jim Sullivanin avioliitto oli kariutumassa ja hän suuntasi viimeiset taalat taskussaan Nashvilleen soittohommien toivossa. Maaliskuussa 1975 Sullivanin volkkari löydettiin Uudesta Meksikosta aavikon laidalta. Hänen kitaransa ja lompakkonsa olivat autossa, mutta muusikon kohtalo jäi arvoitukseksi. Oliko hän eksynyt autiomaahan vai veivätkö ufot miehen mukanaan?

Lisää luettavaa