Kuulin kymmenkunta vuotta sitten Tampereen Telakalla naisvaltaista bändiä nimeltä Souldiers. Orkesteri esitti 1960-luvun lopun soundeja tavoittelevaa soulia. Laulupuoli pelasi kiitettävästi, mutta muistaakseni rumpali ja varsinkin soolointoinen kitaristi jättivät toivomisen varaa.
Yksi laulajista oli tuolloin Jyväskylässä musiikkia opiskellut Johanna Försti. Nyt hän on tehnyt Teppo Mäkysen kanssa soul-levyn, jolla rytmi ei yskähtele eikä kitaristi hortoile umpikujiin. Eipä ole moittimista Timo Lassyn (saksofoni) ja Jukka Eskolan (trumpetti) puhalluksissakaan.
Testasin jo avausraidan (Changes) tehon tanssilattian täyttäjänä. Tai tiesihän sen tutkimattakin. Täydestä meni Sugar Pie DeSanton ja Yvonne Fairin välissä. Kumma kyllä kukaan ei tullut kyselemään, kuka on tämä voimallinen laulajatar ja mihin aikaan sijoittuvat hänen palvelusvuotensa James Brownin imperiumissa.
Jo Stance erottuu esimerkiksi Sharon Jonesin puhdasoppisesta soulista monipuolisuudellaan. On kiperää funkkausta, tyttöyhtyesoundia, staxilaista mehevyyttä, gospelin kaikuja ja hivuttavia hitureita. Toivottavasti Förstin ja Mäkysen projekti ei jää yhden albumin ihmeeksi, vaan vakiintuu pysyväksi rytmisen riemun lähteeksi.