John Legend aloitti soolouransa suoraan huipulta, mutta kahta hienostuneen sielukasta albumia (Get Lifted, 2004 ja Once Again, 2006) seurasi luiskahdus (Evolver, 2008) tusinatuotannon hetteikköön. Oli aika pysähtyä pohtimaan uusia suunnitelmia.
Barack Obaman vaalikampanja innoitti idean ep:stä, jolle tulisi versioita kohottavista ja kantaaottavista lainakappaleista. Arcade Firen Wake Upista lähdettiin liikkeelle, mutta pian Legend ja The Roots huomasivat, ettei mikään kohota korkeammalle ja tiedosta syvemmin kuin 1960- ja 1970-lukujen vaihteen soul.
Nimikappaleeksi vaihtui Harold Melvin & The Blue Notesin Wake Up Everybody. Muita suhteellisen tunnettuja tapauksia ovat Donny Hathawayn Little Ghetto Boy, Nina Simonen I Wish I Knew How It Would Feel To Be Free ja Les McCannin Compared To What. Varsinaiset yhteiskunnallisen grooven helmet löytyvät yllätysvalintojen joukosta: Baby Huey & The Babysittersin Hard Times ja Ernie Hinesin Our Generation.
Wake Up! tekee kunniaa Marvin Gayen What’s Going Onin viileille soundeille, mutta ärhäköityy aina tarpeen tullen. Myös Legendin laulu tavoittelee onnistuneesti samankaltaista ylevyyden ja karheuden liittoa. Viiden kappaleen rap-osuudet muistuttavat siitä, millä vuosituhannella elämme. Tusinasta laulusta vain Shine on uutta tuotantoa. Innostuisin levystä vielä enemmän, jos suhdeluku olisi päinvastainen.