KAISER CHIEFS: Employment

Arvio julkaistu Soundissa 05/2005.
Kirjoittanut: Topias Kauhala.
Tämän kevään kaksi kohutulokasta, Kaiser Chiefs ja The Bravery, tulevat eri puolilta Atlantia ja bändien treenikämpissä on soinut levyjä aivan eri aikakausilta. Eroja löytyy myös bändien tavassa kierrättää soundeja ja tehdä niistä vetoavia nykypäivänäkin.

Arvio

KAISER CHIEFS
Employment
B-Unique

Tämän kevään kaksi kohutulokasta, Kaiser Chiefs ja The Bravery, tulevat eri puolilta Atlantia ja bändien treenikämpissä on soinut levyjä aivan eri aikakausilta. Eroja löytyy myös bändien tavassa kierrättää soundeja ja tehdä niistä vetoavia nykypäivänäkin.

Kaiser Chiefs on Leedsistä. Bändin nimi tulee pienen kirjoitusvirheen kautta Leeds Unitedin topparin Lucas Radeben eteläafrikkalaisen kasvattajaseuran nimestä. Viisikon musiikki sitävastoin on 60-luvun Englannista harppauksilla All Mod Cons -ajan The Jamiin ja Park-life-kauden Bluriin.

Bändin albumidebyytti Employment sisältää parhaimmillaan mainioita kieli poskessa soitettuja pop-ralleja, jotka riemastuttavat, tanssituttavat kuuden oluen jälkeen ja jäävät lopulta soimaan päähän. I Predict A Riot on theclashmaisella otteellaan mahtava kappale.

Melodioiden säveltamisessä Kaiserit ovat lahjakkaita ja sanoitukset ovat paria rimanalitusta lukuunottamatta englantilaista arkielämää näppärästi kuvaavia. Välillä viisikon musiikki on ylipirteää ja persoonallisuutta voisi levyllä olla enemmänkin, mutta vaikka Kaiser Chiefs ei millään muotoa ole vallankumouksellinen yhtye, on sen levy riemukas paketti kivaa poppia.

Jos newyorkilaisen The Braveryn ainesosat tutkittaisiin laboratoriossa, jäisi koeputkeen The Curen ja New Orderin molekyylit. Bändi on niin musiikissaan kuin imagossaan kierrättänyt kaikki 80-luvun tummemman pop-musiikin elementit, mutta hyvät vaikutteett ja laulaja Sam Endicottin Morrisseylta lainattu leuka eivät vie pitkälle ilman massasta kohoavia sävellyksiä tai persoonallisuutta. Muun muassa hanakasti radioissa soinut An Honest Mistake kuulostaa aluksi mielenkiintoiselta, mutta kuten koko nimikkoalbumi, on se kovin väkinäinen ja tasapaksu hatunnosto hienoille edeltäjille.

The Bravery voi pitää epäonnena sitä, että The Killers on samanlaisilla vaikutteilla vallannut leikkikentän, mutta samalla voi miettiä, olisiko kukaan edes raottanut korviaan The Braverylle ilman lasvegasilaisten pioneeraamaa uutta aaltoa. Vastaus on todennäköisesti kielteinen. 

Lisää luettavaa