Levyarvio: Happoisan poksuvaa psykedeliaa purkkapallossa – Glass Animals sukeltaa eskapismiin kauniilla tavalla

Glass Animals
Dreamland
Universal

Glass Animals on loistava esimerkki siitä, ettei popin tarvitse olla kaavamaista ja itseään toistavaa. Lontoolaisyhtyeen kolmas kokopitkä Dreamland tarjoilee purkkapallon lailla psykedeliaa ja kuplivaa koukuttavuutta. Ja jos Glass Animals on purkkaa, niin kyseessä on happoisan poksuva vesimeloniesanssinen makuvaihtoehto.

Dreamland syntyi yhtyeen tuottajakultasormi Dave Bayleyn mukaan hämmennyksen ja epävarmuuden vallassa, kun hänen ystävänsä oli sairaalassa mahdollisesti kuolemassa. Onkin luonnollista, että albumi kuvastaa eskapismia kauniilla tavalla.

Glass Animalsin psykedelisyyttä tasapainottaa yhtyeen tyylikäs ote maustaa omalaatuista soundiaan juuri sopivalla otteella trendikkäitä elementtejä.Siinä missä psykedeelisen popin saralla suureen suosioon noussut Tame Impala nojaa nostalgiaan (todelliseen tai ei), Glass Animals onnistuu luomaan oman kauniin, modernin soundinsa.

Jokainen hetki albumilla ei ole täsmäosuma ja levyn lukuisat skitit kelaa helposti ohi, mutta Dreamlandiin palaa mielellään uudestaan. Jos jotain kuluvan vuoden aikana on kaivannut, niin pakopaikkaa vaaleanpunaisen pilven reunalla – ja sitä Glass Animals tarjoaa kuulijalleen.