Levyarvio: Kun persoonallisuus ei riitä – Joan as a Police Woman yrittää kovasti, mutta tunnelataus ei välity

Joan As Police Woman
Damned Devotion
PIAS

Vasta 35-vuotiaana oman levytysuransa aloittanut Joan Wasser oli ennen Real Life -debyyttiään (2006) meritoitunut muiden muassa Antony And The Johnsonsin ja Rufus Wainwrightin yhtyeissä. Pahaenteisesti nimetty Damned Devotion on Wasserin viides varsinainen albumi ja useita edeltäjiään hankalampi tapaus.

Soinniltaan voittopuolisesti ohjelmoitu ja koneistettu albumi maalaa äänimaisemiaan Wasserin savuisen sielukkaan laulun ympärille. Biisien hitaat tempot ovat sopusoinnussa lyriikoiden paikoin hyvinkin tuskaiselle tummuudelle, mutta kaikessa harmonisuudessaankin levy pikemminkin vieraannuttaa kuin vetää puoleensa.

Damned Devotion on vakavamielinen kokonaisuus, jossa ehdottomat kiintopisteet ovat harvassa. Steed (For Jean Genet) erottuu joukosta Princen falsetista muistuttavana funkina ja jännittävästi notkahdellen rytmittyvä Talk About It Later on levyn vaivattomimmin mieleen jäävä raita.

Joan Wasser on kiistatta persoonallinen artisti, jolla on taito muuttaa näkemyksellisyytensä konkretiaksi. Mutta onko Joan As Police Womanin uraa pitkäaikaisempi historia bändi- ja säestysmuusikkona osaltaan syypää siihen, että Wasserin laulut ja niihin sisällyttämänsä tunteet eivät vieläkään välity optimaalisen syvästi?