Levyarvio: Maagista dubia kymmenen vuoden välein – Lightman on upea mysteeri

Lightman
Roots
Helmi

Kertakaikkisen jännittävästi sopivat suomalaiselle sielulle nuo kaikki eksoottisten maiden musiikkityylit aina tangosta dubiin, eikä tarvitse edes värikästä koktailia hanskaansa näistä musiikkityyleistä täysin rinnoin nauttiakseen. Roots on nimittäin levyllinen suurenmoista, maagista suomalaista elektrodubia, joka kestää vertailun lajityypin maailmantähtien tuotantoon ihan heittämällä.

Ja mistäkös se on sitten se kelpo käpy-dub tehty? Tarttuvista melodi-(k)oista, jumittavista bassolinjoista ja rakenteita tukevista rumpukompeista. Juurekkaat instrumentaalit vyöryvät pysähtymättömänä ääninauhana kuulaan syyspäivän valossa ja pohjoiset tehosteet kutsuvat transsendenttiseen musiikkikokemukseen havumetsän siimekseen.

Lightmanin edellisestä albumista on päässyt vierähtämään jo melkein 10 vuotta – lieneekö yhtye viimeistellyt Rootsia koko tämän periodin, niin on hienon kokonaisuuden tuottanut. Valomiehen taustat jäävät pääosin hämärän peittoon, mutta kaikesta päätellen hän on dub-artistin lisäksi legendan statuksen omaava rullalautailija, josta löytyy matrixista tietoa tuskin kahden rivin vertaa. Hieno yksityiskohta sekin tällä ylitsevuotavan verkkoinformaation aikakaudella.