Levyarvio: Miellyttävä poikkeus muotokeskeisyyden markkinoilla – Shannon And The Clams ei uppoa feikki-vintagen suohon

Shannon And The Clams
Year Of The Spider
Concord

Turhauttavin piirre monissa taitavissakin retrotuotannoissa on se, että musiikin pääasia eli laulut ja laulaja ovat heikoimmalla tolalla. Soundit ja tyylileikit hiotaan kuntoon, mutta solistista tulivoimaa tai sävellyksellistä koukukkuutta löytyy murto-osa siitä, mitä omilla idoleilla ja kopioinnin kohteilla oli joskus kauan sitten.

Shannon & The Clams on miellyttävä poikkeus muotokeskeisyyden markkinoilla. Laulaja Shannon Shaw on tärkein syy orkesterin poikkeukselliseen vakuuttavuuteen. Voimakasääninen Shaw tarttuu kuvainnollisesti kuulijaa korvista ja kääntää tämän kasvot tiukasti kohti itseään: kuuntele minua! Äänessä on raastavuutta ja herkkyyttä sopivassa suhteessa ja se taipuu moneen. 1960-luvun tyttöyhtyeistä muistuttavat melodraamat, kohtalokkaat slovarit ja autotallienergialla doupatut rytminumerot muodostavat linjakkaan ja vangitsevan kokonaisuuden – kiitos karismaattisen laulajan.

Vaikka Dan Auerbachin tuotannoista on ollut jo ylitarjontaa viime vuosina, nyt Black Keys -ukkeli on oikea mies nappuloiden varteen. Pienet tuotannolliset nyrjäytykset osaltaan pelastavat Year Of The Spiderin feikkivintagen suosta. Kekseliäs ja ennakkoluuloton roots-vaikutteiden sottaaminen tuottaa intensiivistä popmusiikkia