Turhauttavin piirre monissa taitavissakin retrotuotannoissa on se, että musiikin pääasia eli laulut ja laulaja ovat heikoimmalla tolalla. Soundit ja tyylileikit hiotaan kuntoon, mutta solistista tulivoimaa tai sävellyksellistä koukukkuutta löytyy murto-osa siitä, mitä omilla idoleilla ja kopioinnin kohteilla oli joskus kauan sitten.
Shannon & The Clams on miellyttävä poikkeus muotokeskeisyyden markkinoilla. Laulaja Shannon Shaw on tärkein syy orkesterin poikkeukselliseen vakuuttavuuteen. Voimakasääninen Shaw tarttuu kuvainnollisesti kuulijaa korvista ja kääntää tämän kasvot tiukasti kohti itseään: kuuntele minua! Äänessä on raastavuutta ja herkkyyttä sopivassa suhteessa ja se taipuu moneen. 1960-luvun tyttöyhtyeistä muistuttavat melodraamat, kohtalokkaat slovarit ja autotallienergialla doupatut rytminumerot muodostavat linjakkaan ja vangitsevan kokonaisuuden – kiitos karismaattisen laulajan.
Vaikka Dan Auerbachin tuotannoista on ollut jo ylitarjontaa viime vuosina, nyt Black Keys -ukkeli on oikea mies nappuloiden varteen. Pienet tuotannolliset nyrjäytykset osaltaan pelastavat Year Of The Spiderin feikkivintagen suosta. Kekseliäs ja ennakkoluuloton roots-vaikutteiden sottaaminen tuottaa intensiivistä popmusiikkia