Levyarvio: Perin juurin koukuttavaa! Filmaattinen Tunto muhii aivan omassa sarjassaan

Tunto
Yty
Aani

Joikaaja Wimme Saaren taustalla hyvää työtä tehnyt kitaristi Matti Wallenius on ehtinyt jo kuudenteen Tunto-levyynsä. Ensimmäinenkin oli mukava, mutta sittemmin jälki on vain parantunut. Parin vuoden takainen Ilona oli jo kovaa kamaa ja Yty menee huippuluokkaan.

Pääsääntöisesti instrumentaalisen musiikin luonne muhii aivan omassa sarjassaan, vaikka jotain sukulaisuutta löytyy Penguin Cafe Orchestrasta ja perkussionisti Emil Richardsin Micro-Tonal Blues Bandista.

Huikeaa melodiantajua, äärimmäisen hienovaraisesti tehokasta dynamiikkaa ja vienosti vinoa huumoria tulviva ote on hyvin filmaattinen. Erityisesti se muistuttaa 60/70-lukujen eurooppalaisista mestareista à la Truffaut, Bunuel ja Bertolucci. Esimerkiksi viettelevän tunnelmallinen Musica alla conquista dello spazio synnyttää kuvia päähän, vaikka hanttiin panisi. Jericho Music peilaa raamatullista taistelua yhtaikaa kohtalokkaan juhlavasti ja lempeästi hymyillen; ei varsinaisesti mikään harrastelijoiden yhdistelmä.

Petri Heimosen puhaltimet pulputtavat Mediterranean Musicissa kuin Terry Rileyn Rainbow In Curved Airissa. Ripeä Strongman Music on jo elokuvakohtaus sinänsä, kuten myös kaukaa kaikuvan jodlauksen sävyttämä Truebsachemusig.

Kaiken säveltänyt ja sovittanut Wallenius itse pelaa valtavaa kielisoitinmäärää: myriaadien kitaroiden ohella mm. baglamaa, ukuleleä, domraa ja yueqinia.

Perin juurin koukuttava tapaus!