Folkhenkistä poprockia etunimellään esittävä tamperelaislähtöinen Matti julkaisee debyyttialbuminsa. Levyn aloittavan Sanat karkaa -kappaleen kaltaista rakkaudellista tunnelmointia saa todistaa useampaan kertaan. Myös elämänmakuiset sanoitukset näyttäytyvät tärkeinä. Musiikki on toki aina turvallinen tapa luoda perspektiiviä omaan elämään. Lopulta kuitenkin mikä tahansa fiktio olisi tervetullutta, sillä perinteisen muotokielen mukaan väännetyt, naiivit sanoitukset tuovat kiusaantuneen olon. Läpitunkevaa turvallisuutta korostaa imelä listapop-tulkinta.
Kokonaisuudessaan levy on vailla yllätyksiä ja tuntuu kuin siitä ei saisi puristettua mitään irti. Retrotekstiilein somistetun kansikuvan vilpitön tunnelmakaan ei auta. Kokonaisuus ärsyttää välillä niin paljon, että mietin mikä mahtaa olla kuulijakunta, jolle Matin materiaali kolisee. Albumin finaaliin tahkonneen kärsivällisyys palkitaan hetkellisesti kappaleen Eilinen seuraleikki aikana, tunnelman kohotessa intensiivisempien äänivallien myötä. Suurimmaksi ansioksi nousee tuotannollinen puoli, johon on panostettu huomattavasti enemmän kuin musiikilliseen sisältöön.