Linnuista on kirjoitettu tuhansia lauluja. Silti folkmuusikko Jimmy Träskelinin ote tuntuu tuoreelta. Innokas lintuharrastaja on omistanut koko uutukaisensa kohtaamisilleen siivekkäiden kanssa. Konseptin huipentaa 64-sivuinen kirja, jossa laulujen taustatarinat täydentyvät luontokuvilla ja yleisellä lintutiedolla.
Träskelin tunnustaa vihkoonsa päätyneiden lintujen itseisarvon, mutta keskittyy niiden innoittamiin ajatuksiin. Tarkkailijan perspektiivi varttuu tuokioiden ja assosiaatioiden tunteikkaaksi sekoitelmaksi, jossa rytikerttusen vätkytys rinnastuu pelimanni Kustaa Järvisen viulunsoittoon ja tähystysvuoro lintuasemalla paisuu herooiseksi arkkiveisuksi. Usein Träskelin myös liikuttuu ja vakavoituu. Painavimmat sanansa hän omistaa peltosirkulle, jonka tyhjentyneillä reviireillä soi kahden sukupolven kokemusmaailmat rinnastava, mykistävän herkkä jäähyväinen.
Vaikka rikaspiirteisen levyn nyanssit aukeavat auliimmin niille, jotka ovat kokeneet pöllöretkien salaperäisyyden tai kasvattaneet mielelleen tervapääskyn siivet, on pehmeästi soivien kappaleiden samastumispinta laaja. Luonnonläheisen ilmaisun personoi Träskelinin kirkasotsainen tulkinta, jonka henkilökohtaisuus todistaa, että kaikki havaintovihkoon kirjattu on sekä totta että lumoa.
Viesti välittyy kirkkaana: siellä missä on lintuja, on myös musiikkia.