Levyarvio: Vanha remmi koossa taas – The Potatoesin albumi on mehukasta kitaraviihdettä

The Potatoes
Tapiola Hagalund
Texicalli

Ilahduttava jälleentapaaminen varsinkin nyt sohvaperunoiden kultakaudella. Cosmonautsista ja Mustista Laseista tuttu ja arvostettu Mikko Lankinen on jälleen palannut vanhojen soittokumppaniensa remmiin. Tapiola Hagalund on vasta kolmas albumi vuosien 1997 ja 2003 kahden kiekon jälkeen. Jälki on kypsää ja tyylikästä surf-instrumentaalia. Kahdeksasta kappaleesta kaksi, Music To Watch Girls By ja Windy, on 60-luvun pophittien instrumentaalisovituksia ja yksi Hammond-miehen Antti Ahvenaisen tekemä. Päätöskappale Hagalund on puoliksi Lankisen ja loput neljä kokonaan kitaristin nimissä. Nelikon albumi on sangen mehukasta ja hyvin oivallettua kitaraviihdettä.

Parhaat raidat ovat kuulaan melodisia ja harmonisia fiilistelyjä, kuten sisäänheittostyke Rainflowers, joka on täyteläisyydessään täysosuma. Sen rinnalle kohoaa kauniisti polveileva Hagalund, mutta näiden välissä haetaan linjaa hieman epätasaisemmin. Sydämellisesti jalostetut kepeät coverit jättävät ne raidat hienoisesti varjoonsa, jossa Potatoes kelaa ahtaammassa rytmin ja kitarateeman tai urkuluupin varassa. Maukas rummutus tekee Two Tones -melodiakierron topakammaksi, mutta seuraavat pari raitaa eivät pääse yhtä lailla lentoon. Loppua kohden Who’s Soul saa taas energisemmän vauhdin ja svengin päälle.