MANFRED MANN: The Evolution Of Manfred Mann

Arvio julkaistu Soundissa 05/2003.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Kosketinsoittaja Manfred Mannin (oikea nimi Michael Lubowitz) ura on ollut pitkä ja värikäs.

Arvio

MANFRED MANN
The Evolution Of Manfred Mann
Creature Music

Kosketinsoittaja Manfred Mannin (oikea nimi Michael Lubowitz) ura on ollut pitkä ja värikäs. Manfred Mann -bändi nousi maineeseen alkuperäisen britti-r & b -buumin myötä ja herätti huomiota muun muassa Ready Steady Go -shown tunnariksikin poimitulla railakkaalla r & b -palalla 5-4-3-2-1, josta tuli top ten -hitti alkuvuodesta 1964. Kansainvälinen läpimurto tapahtui samana kesänä Jeff Barry-Ellie Greenwich -biisillä Do Wah Diddy Diddy, jossa kiteytyvät kaikki poprenkutusten korniudet, niin hyvässä kuin pahassakin. Seuraavat Manfred Mann -singlet noudattelivatkin pop-kaavaa, mutta albumeillaan yhtye esitti yhä myös juurevampaa musiikkia.

Vokalisti-huuliharpisti-keulakuva Paul Jonesin jätettyä bändin vuonna 1966 uudeksi laulajaksi tuli Mike D´Abo, jonka myötä yhtyeen hittiputki jatkui sellaisilla paloilla kuin Ha! Ha! Said The Clown ja Mighty Quinn. Dylan-tulkinnoistaan bändi sai aikanaan runsaasti kehuja.

Manfred Mannin hajottua sen musiikillinen johtaja perusti pari vuotta koossa pysyneen Chapter Threen, joka soitti kokeellista jazz-rockia, jota ei tällä kokoelmalla kuulla. Sen jälkeen toimintansa aloittanut Manfred Mann´s Earth Band onnistui yhdistämään progemaisuuden ja yleisön suosion 70-luvun vanhetessa. Earth Bandin ensimmäinen hitti oli Gustav Holstin teokseen perustunut Joybringer, mutta vielä suurempaa huomiota herättivät yhtyeen tulkinnat tuolloin läpimurtonsa tehneen Bruce Springsteenin varhaisista kappaleista Spirits In The Night ja Blinded By The Light, joista jälkimmäinen oli massiivinen kansainvälinen hitti vuonna 1976. Dylaniakaan ei unohdettu, vaan Earth Band levytti muun muassa You Angel You -laulun, ja uskalsipa se tarttua Bob Marleyn Redemption Songiinkin maailmanmusiikillisella otteella.

Manfred Mann muistetaan ennen kaikkea tulkinnoista, jotka usein ylittivät tavanomaisten cover-versioiden laatuvaatimukset. Tällä tuplalla niitä on aika liuta, ja mukana tulee vielä bonus-DVD jolla nähdään muutamia 60-luvun "videoita", joskin kuvallisesti melko heikkotasoisina. Ainakin Fox On The Runin ketunmetsästys tihkuu camp-charmia. 

Lisää luettavaa