IN MOURNING: The Weight Of Oceans

IN MOURNING
The Weight Of Oceans
Spinefarm

Ruotsalaisen In Mourningin kolmannen levyn Colossus-avausraita alkaa niin upealla int­rolla, että hyvä kun ei tule tippa linssiin. Jonkin tekemättä jääneen kasarileffan tunnaria mukaileva haikea melodianpätkä räjähtää käsiin sopivasti loppumetreillään, ja odotukset loppulevyä kohtaan ovat kuin varkain kasvaneet, eh, kolossaalisiin mittoihin. Äkkiä sitä kuitenkin joutuu ottamaan askeleen taaksepäin.

Parhaimmillaan In Mourning on aivan omaa luokkaansa, mutta yhtye vain ei ole parhaimmillaan kovinkaan usein, ainakaan tällä levyllä. Pakollisen Opeth-vertauksen saattelemana voisin toki todeta In Mourningin olevan huomattavasti kiinnostavampi tapaus kuin nykyinen Opeth, mutta toisaalta sitä vanhempaa Opethia mukailevat jutut se vanha Opeth teki kuitenkin paremmin. Ja onhan tässä muutakin, mutta ei In Mourning silti ole saanut paketista täysin itsensä näköistä tai yhtenäistä.

Pitkät kappaleet ja monimutkaiset rakenteet näyttäytyvät jokseenkin epätarkoituksenmukaisina, vaikka kantava ajatus taustalla varmasti onkin. The Weight Of Oceans voisi temmata mukaansa tsunamin lailla, mutta sitä se ei kuitenkaan tee. Vasta vangitsevan päätösraidan (Voyage Of A Wavering Mind) alussa huomaa, kuinka taustalle sinänsä laadukas levy joka kuuntelulla onkaan jäänyt.