The Cardigans oli yksi 90-luvun merkittävimpiä yhtyeitä. Pehmoisista indiepoppareista kasvoi vuosien myötä soittolistoilla ja musiikkikanavilla juhlinut ruotsalainen vientitoivo, jonka suosio oli huipullaan vuoden 1997 Gran Turismo -levyn myötä. Yhtye personoitui hyvin vahvasti keulakuva Nina Perssoniin, joka vihdoin ja viimein on polkaissut odotetun soolouransa käyntiin. Tokihan Persson teki A Camp -nimellä kaksi kelpo levyn, mutta niissä kyse oli enemmän yhteistyöhön nojautuvista projekteista kuin varsinaisista sooloista.
Uuden levyn tiimoilta Persson on avoimesti kertonut sairastaneensa kohdunkaulan syövän, mutta jättänyt tarkemmat analyysit aiheesta tekemättä – ja aivan hyvä niin. Vaikka Animal Heart näyttäytyykin varsin henkilökohtaisena teoksena, eivät sitä määrittelevät teemat juurikaan liity aiheeseen. Kappaleista oikeastaan vain Food For The Beasts ja Catch Me Crying selvästi osuvat tälle sektorille.
Tuotantonsa puolesta Animal Heart on valitettavan kiltti ja sliipattu. Hieman rosoisempi toteutustapa, esimerkiksi Perssonin rakastaman Sparklehorsen tyyliin, olisi tehnyt levylle vain hyvää. Nyt Animal Heart liukuu korvien ohitse hieman turhan helposti, huolimatta Perssonin vahvasta presenssistä ja kaikin puolin kelvollisista lauluista.