Tapahtui viime numerossa: Kaukolampi, Puranen ja Viljakainen tekivät paskan diilin, joka lamautti yhtyeen miltei kymmeneksi vuodeksi. Ansaittu elektroedelläkävijöiden maine ei tauon aikana kadonnut. Pitkän odotuksen jälkeen trio jatkaa valitsemallaan tiellä. Tai ehkä tie on valinnut trion. Joka tapauksessa se on edelläkävijän tie myös vuonna 2009.
Op:l Bastardsin nimetön kakkoslevy julkaistaan vain vinyylinä ja digitaalitiedostoina. Nyt ilmestyvä 31 minuuttia kestävä teos saa samanmittaisen jatko-osan vuonna 2010. Formaatteja olennaisempaa on sisältö. Levy hypnotisoi kuulijan ja kuljettaa tämän vastustamattomasti omaan, yhtä aikaa pelottavaan ja kiihottavaan varjomaailmaansa. Minimalistinen, esoteerinen ja alkukantaiseen rytmitoistoon pohjaava musiikki on yhtä tanssittavaa kuin funkkaavin klubimusa, mutta on vaikea kuvitella diskoa, jonka lattialle tämä spirituaalinen manaus soveltuisi.
Pohjimmiltaan yksinkertainen jumitus tarjoaa kerroksia, draaman tajua, dynamiikkaa ja pohjatonta tilan tuntua enemmän kuin mikään moderni laajakangaspop. Parasta on edistyksellisyyden kaikenpuolinen luontevuus. Op:l Bastards ei päkistele luodakseen mestariteoksen, elementit tuntuvat loksahtelevan paikoilleen kuin itsestään. Tätä neroutta hämyt kuuntelevat kummastellen vielä kymmenenkin vuoden kuluttua.