Kertoillessaan tästä hankkeesta viime vuoden viimeisessä Soundissa korosti rumpali Aaron Harris kuin varuiksi hyvissä ajoin etukäteen, miten ”Palms ei ole mikään puhdas Isis featuring Chino Moreno –orkesteri”. Puolustuskannan ymmärtää: hänen ohellaan bändin muodostavat nimeltäkin mainittu porukan nimekkäin mies, eli Deftonesin solisti, ja entiset Isis-aseveljet Jeff Caxide sekä Bryant Clifford Meyer.
Sen Harris kuitenkin tuntui sopivasti unohtaneen, että vaikka hän itsekin toki keikkui mukana alusta loppuun, oli Isis aina leimallisesti laulajakitaristi Aaron Turnerin luomus. Ilman hänen sävelkynäänsä näkisimme yhä vasta toiveunia Oceanicin (2002) ja In The Absence Of Truthin (2006) kaltaisista jälkimetallin virstanpylväistä.
Palmsin äärelle on siis mahdoton asettua ilman ennakko-odotuksia, mutta kun vellovan ja upottavan äänimassan vain päästää ympärilleen myllertämään, huomaa olotilan ensin muuttuvan vastaanottavaksi ja sitten liki ylevöityneeksi. Suuria postrock-lohkareita tässäkin maisemassa liikutellaan, ja Chinon melankolinen ja tuttuun tapaan karvan alavireinen ääni soi komeasti kuin aina. Ja jos hänen hankkeitaan katsoo, on Palms selvää tasonnostoa sekä Team Sleepiin että Crossesiin nähden.