PINK MOUNTAINTOPS: Get Back

PINK MOUNTAINTOPS
Get Back
Jagjaguwar

Kanadalaisen psykerock-kollektiivin Black Mountain Armyn pyörittäjän Steve McBeanin kokeellisempi henkireikä Pink Mountaintops palaa viiden vuoden levytystauon jälkeen alaviitteitä vilisevällä rokkilevyllä.

Harmony Korine -henkisesti kuvitetulla albumilla on mukavasti roskaa, rosoa, räimettä ja riffejä. Edelliseen Outside Love (2009) -hissutteluun verrattuna biisit tuoksuvat pakokaasulle. Eläväisen kokoonpanon vierailijoiden vakuuttavalle listalle mahtuu muun muassa porukkaa Dinosaur Jr.:sta, Dead Meadowista ja The Fallista.

Silti white trash -estetiikka tuntuu päälle liimatulta. Lyriikat ovat tylsää jaarittelua kesästä, rakkaudesta, unista ja vastauksista. Alkulevyllä on selkeitä niiauksia The Clashin, The Smithsin ja jopa Oasiksen suuntiin. Vaaran elementit vesitetään ei niinkään keskinkertaisilla, vaan jo useasti kuullun tuntuisilla sävellyksillä. Ei se haissutkaan bensalle, vaan biodieselille.

Levy tempoilee epäjohdonmukaisesti indierockin eri ilmansuuntiin. Joka toisella kuuntelukerralla se ei häiritse.

Get Back ei tarjoile uusia reseptejä, mutta tahdittaa sitä lesoa hetkeä, kun kaivetaan aurinkolasit povarista ja asetellaan ne keikkumaan nenänvarrelle.