PLANET FUNK: Non Zero Sumness

Arvio julkaistu Soundissa 10/2003.
Kirjoittanut: Jorma Jortikka.
Italia ei tule maana aivan ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan ambient-vaikutteisesta, kosketinsoittimilla höystetystä dance-musiikista. Planet Funkilla on kuitenkin jo vakuuttavia meriittejä vyöllään ennen varsinaista esikoislevyä Non Zero Sumness.

Arvio

PLANET FUNK
Non Zero Sumness
Sony

Italia ei tule maana aivan ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan ambient-vaikutteisesta, kosketinsoittimilla höystetystä dance-musiikista. Planet Funkilla on kuitenkin jo vakuuttavia meriittejä vyöllään ennen varsinaista esikoislevyä Non Zero Sumness. Kokoonpano koetteli eurooppalaista musiikkimakua jo kolmisen vuotta sitten Chase The Sun -laululla, joka oli aikansa tanssilattioiden täyttäjä. Suomalaisesta näkövinkkelistä mieleenpainuvan laulumelodian suurin yllätys oli Lapissa syntynyt jazzlaulaja Auli Kokko, jonka tulkinnasta hävivän pienen hetken ajan voi kuulla joikaamista.

Yli Euroopan vyörynyt dance-hitti ei kuitenkaan anna ainoaa oikeaa kuvaa Planet Funkista. Italialaisten tuottajien Sergio Della Monican, Alex Nerin, Domenico Canun ja Marco Baronin tanssimusiikin asteet vaihtelevat laiskasta funkista (All Man's Land) 80-lukuiseen eurodiskopoljentoon (The Switch) ja reggaerytmitetystä housesta (Under The Rain) Public Image Limited -tyyliseen rockdiskoon (Who Said) – vierailevan laulajan Dan Blackin laulu on niin lähellä John Lydonin narisevaa huutoa kuin vain voi olla. Toisen avustavan artistin Sally Dohertyn kuulas laulu puolestaan johdattaa mietteet kelttiläisen musiikin suuntaan. Tosin modernin housen ja englantilaisen perinnemusiikin yhdistelmä kuulostaa aluksi aika vieraalta. Päivän päätteeksi Planet Funk kuitenkin on täysin kuranttia chillaus-musiikkia capuccino-kahviloihin. 

Lisää luettavaa