Aika moni bändi poistuisi kulisseihin, jos viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana julkaistut viisi levyä olisivat uran heikoimmat. Slayeriin tavataan suhtautua kritiikittömästi, mutta senkin kohdalla voidaan kysellä, millainen olisi bändin asema, jos vuonna 1994 ilmestynyt Divine Intervention olisi ollut debyytti. Slayerin salaisuus on yksinkertaisesti se, ettei totaalinotkahdusta ole tullut ikinä ja livesetti on toiminut aina.
Kymmenes studioalbumi World Painted Blood ei siis muuta levytyskurssia, mutta tasoltaan se on jälkimmäisen katraan pirteimpiä. Diabolus In Musicalla (1998) korostui Jeff Hannemanin ja Christ Illusionilla (2006) Kerry Kingin sävellysosuus, eikä lopputulos välttämättä mairitellut Slayeria. World Painted Bloodin tasapainoisuus perustuu molempien säveltäjien hereilläoloon.
Slayer rakensi ensimmäistä kertaa osan kappaleista vasta studiossa, mutta se ei ole ainut tuoreutta takaava tekijä: Metallican Death Magneticin tuottaneen Greg Fidelmanin johdolla levy on jätetty livemäiseksi. Soundit ovat yksinkertaiset, nykymittapuulla orgaaniset, ja raitoja on ladottu päällekkäin maltillisesti, kaikkea ylimääräistä vältellen. Ratkaisu on samansuuntainen, mihin Kreator päätyi Hordes Of Chaosillaan (2009). Tästä syystä World Painted Bloodilla on punk-fiilistä ja thrashin likaisuutta viimeaikaisia levyjä tuntuvammin.
Uudistettuaan sävellys- ja tuottamistapojaan Slayer kuulostaa enemmän 80-lukuiselta kuin aikoihin. Pitää olla uppiniskainen bändi, kun kehitys ohjaa lopputulosta lähemmäs lähtöpistettä.
