SLAYER: Repentless

SLAYER
Repentless
Nuclear Blast

Slayerin 2000-luvun albumit ovat olleet erinomaisia, mutta myös hyvin toistensa kaltaisia. Innovaation sijaan bändi on keskittynyt hiomaan ilmaisuaan. Aika täydellistähän se alkoikin Christ Illusionilla (2006) ja World Painted Bloodilla (2009) jo olla. Kitaristi Jeff Hannemanin kuoleman myötä Slayer on nyt ollut pakotettu uusiutumaan.

Tuloksena Repentless on erilaisin Slayer-levy sitten Diabolus In Musican (1998). Se sisältää samankaltaista maanista energiaa kuin Slipknotin ensimmäiset levyt ja on bändin kaoottisinta musiikkia aikoihin. Levyn riffitkään eivät ole kaikkein tyypillisintä Slayeria. Paikoin lainataan Psalm 69:n aikaista Ministrya ja bändille tyypillinen suoraviivaisuus korvataan teknisillä rytmeillä. Levyn äänimaailma on totuttua raaempi, joka ei mielestäni ole täysin onnistunut ratkaisu.

Enemmän Repentlessissä on kuitenkin tuttua kuin uutta. Paul Bostaphin takovat rummut ja Tom Arayan välittömästi tunnistettava lauluääni takaavat, että Slayer kuulostaa edelleen Slayerilta. Hannemanin kuolema on ollut suuri menetys niin Slayerille kuin metallifaneille yleensäkin, mutta Exodusin Gary Holt on oiva paikkaaja.