Levyarvio: Ei Slayerin kuulu räpeltää! The Repentless Killogy ei ole kunniakas testamentti thrash-legendan uralle

Slayer
The Repentless Killogy
Nuclear Blast

Thrashin tinkimättömin legenda päättää uransa julkaisemalla valitettavan heikkolaatuisen livealbumin. Yhtyeen viimeisen kokoonpanon lavakunnon dokumentoiminen toki puolustaa paikkaansa, mutta kunniakkaaksi testamentiksi levystä ei ole.

Puolitoistatuntisen keikan biisikattaus on muutamaa tuoreempaa kappaletta lukuun ottamatta samaa tavaraa kuin useilla, parempia versioita sisältävillä livelevyillä. Repentless Killogy häviää kaikille edeltäjilleen Live Undeadista (1985) Big Fouriin (2010) myös suttuisten soundiensa ja ailahtelevan soittotarkkuuden takia.

Yhtye raahautuu sinänsä kunnialla maaliin ilman velttouden merkkejä, mutta kovasta yrityksestä huolimatta kehäraakki-leimasinta on jo hamuiltava. Tom Arayan ääni on välispiikkien perusteella loppu, mutta mies rähisee sisukkaasti biisit läpi. Rumpali Paul Bostaphin villisti roiskiva ote ja karmealla tavalla läiskyvät rumpusoundit vievät Slayerin sahauksesta sille oleellisen vimmaisen jämäkkyyden. Ei Slayerin kuulu räpeltää!

Repentless Killogyn ansiot ovat lähinnä nostalgis-dokumentaarisia. Repentless-levyn (2015) kärkikappaleiden livemuotoon saattamisen lisäksi muuta käyttöarvoa levystä on hankala löytää.