STAM1NA: SLK

Arvio julkaistu Soundissa 1/2014.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.

Arvio

STAM1NA
SLK
Sakara

Stam1nan luova hulluus on sen verran ailahtelevaista sorttia, ettei koskaan voi tietää missä sen seuraavan siirron punainen lanka lopulta kulkee. Yhtye loi debyytillään toimivan konseptin ja soundin, josta se on aina tunnistettavissa, mutta Stam1na ei sittemmin ole sen asettamia suuntaviivoja kovin orjallisesti seuraillut. Aina se onnistuu kuitenkin kuulostamaan tutulta, ja totta puhuen aika turvalliseltakin.

Röyhkeä väitteeni on, etten Stam1naa kovempia livebändejä ole kovin monta elämäni aikana nähnyt. Siinä valossa onkin ehkä outoa, että sen levytetystä tuotannosta viimeinen silaus on aina jäänyt puuttumaan. Yllätysmomenttinsa tehokkaasti hyödyntäneen debyytin jälkeistä materiaalia olen lähinnä osannut kuunnella sujuvasti, joskus ehkä osannut olla kuuntelemattakin.

Mistä ja mitä SLK sitten kertoo? Ylimalkaisesti siihen ei kannata suhtautua, sillä pelkän avausraidan (Rautasorkka) perusteella koko levyn voisi samantien myydä eteenpäin. Loppuosakin saattaa alkuun vaikuttaa hieman hahmottomalta, kunnes ymmärtää elämää suuremman kokonaisuuden sijaan etsiä yksittäisiä helmiä.

Stam1nalla on sisäsyntyinen taipumus kertoa muutaman minuutin aikana mahdollisimman monta musiikillista ja sanallista anekdoottia. Rauhoittuessaan se purkaa asioita eri tavalla ja ikään kuin vakavoituu. SLK onnistuu molemmilla tavoilla: Jos laiskanpulskea Kalmankansa ei kaipaakaan ympärilleen mitään ylimääräistä, on levyn nimiraita puolestaan päättömän rakenteensa kanssa aivan yhtä upea tekele.

Ja tottahan levyllä on myös oppikirjaesimerkki staminamaisesta kertosäkeestä kappaleessa Kuoliaaksi ruoskitut hevoset. Usko pois on sekin odotettu, kaikessa ylipirtsakkuudesaan varsin toimiva ralli, kun taas Dynamon ja Kylmä kuuma kylmän imelät laulumelodiat ovat lähinnä vaivaannuttavia – vaikka ne kappaleina olisivatkin kaikkea muuta kuin tyypillisiä yhteislauluja.

Sitten tehdään vielä kuten Stam1naa arvostellessa aina: kehutaan Antti Hyyrystä sanoittajana. Siitäkin huolimatta, että itken verta joka kerta, kun keski-ikäistyvä rokkari mainitsee ivalliseen sävyyn asuntolainan.

Lisää luettavaa