STAM1NA: Nocebo

STAM1NA
Nocebo
Sakara

Viimeinen Atlantis oli musiikillisesti ja lyyrillisesti parasta Stam1naa ikinä: kenties yksi parhaista levyistä modernin metallin kentällä mitä maassamme on julkaistu. Ajankohtainen teema-albumi piirsi kuvan ympäristökatastrofista kuulijansa mieleen ja nosti alleviivaavan painokkaat lyriikat kirjoittaneen Antti Hyyrysen likipitäen profeetan asemaan. Jopa siinä määrin, että toisinaan levyn musiikki jäi keskusteluissa sanoman varjoon.

Vihreän heavyn viittaa Lemin huimapäät lähtivät karistamaan Hollolan Petrax-studiolle yhdessä tuottaja Joe Barresin (QOTSA, Melvins, Isis) kanssa. Levy ennätti pyörähtää muutamat ensimmäiset kierrokset soittimessani nimekkäällä ”Staminan uusin”, ennen kuin rekisteröin aivoihini levyn virallisen nimen. Edeltäjäänsä avoimemmat ja kielikuvallisemmat sanoitukset aukeavat albumin otsakkeen kautta. Nocebo on plasebon paha pikkuveli, eli lumelääkkeen haitallinen vaikutus.

Albumin toinen kappale, Nocebon ensimmäiseksi singleksi valikoitunut Valtiaan uudet vaatteet, esittää kritiikkiä rocktähteyttä kohtaan musiikillisesti tutun toimivalla Stam1na-reseptillä. Mariskan sanoittama Tavastia palamaan! jatkaa teemallisesti samoilla linjoilla, mutta lyö täyden höyryn päälle ollen turpaanvedon juhlaa alusta loppuun.

Uusia tuulia Stam1nan säveltaiteeseen tuovat toolmaiset Lepositeet ja Nomad. Edellinen maalaa painostavan ahdistavia tunnelmia ja jälkimmäinen kääntyy lähes älykkömetallin puolelle. Molemmat edellä mainitut kappaleet edustavat itselleni albumin parhaimmistoa. Suotavaa olisi, ettei Nomad jäisi yhtyeen ainoaksi levytetyksi englanninkieliseksi veisuksi.

Nocebon ainoa kauneusvirhe on eksynyt Puolikas ihminen -kappaleen kertosäkeeseen. En osaa päättää kumpi harmittaa enemmän; ahdasmieliset jeesustelijat, jotka ryvettivät verbin eheytyä, vai Antti Hyyrynen, joka ongelman tiedostaen päätti verbin ujuttaa kertosäkeeseen. Muotisanojen käytössä on riskinsä, ja valitettavasti tässä maailman ajassa eheytyminen assosioituu liian vahvasti höyrypäiden käännytystyöhön. Harmi, sillä muuten Puolikas ihminen on Stam1nan parhaita sävellyksiä.

Joe Barresin valvovan silmän alla Stam1na on luonut uransa yhtenäisimmän kokonaisuuden, jossa tunnusomaiset vanhat elementit ovat hioutuneet entistä kirkkaammiksi. Nocebo pistää piirun paremmaksi siitä mihin Viimeinen Atlantis jäi. Jokainen soitin ja jokainen sointu ovat löytäneet paikkansa Nocebolla.