”I always had the voice and now I am a singer.” Tulin ensi kertaa tietoiseksi Teiturista vuosia sitten, kun tämä tuntematon färsaarelainen solmi suuren kustannussopimuksen. Musiikkia kuulin ohimennen myöhemmin, mutta se ei kuulostanut yhtä mielenkiintoiselta kuin kustari. Jamestaylorilainen 70-luku muuttumassa tracychapmanilaiseksi 80-luvuksi. Konventiot olivat hallussa, mutta ei paljon muuta.
Teiturin uusi levy on aivan eri juttu. Biisit ovat rentoja ja tarinat herkullisia. Your Great Book on sanoitus, jonka olisi toivonut itse tehneensä. Samoin The Legendary Afterparty.
Sovitukset on toteutettu runsaalla soitinvalikoimalla, mutta siinä missä esimerkiksi Sufjan Stevens roiskisi Pollockin lailla, Teitur käyttää muutamaa viivaa harkiten kuin Kiefer. Levy kantaa noinkin tärkeilevän vertauksen. Niukkuus ja lyyrinen dramatiikka toimivat todella hienosti välillä, kuten vahinkolaukauksesta kertovassa kappaleessa Guilt By Association. Erityisesti siinä ja kappaleessa You Should Have Seen Us akustinen basso on sovitettu esimerkillisesti.
The Singer on kaikesta huolimatta myös mukavan kotikutoisen oloinen. Sen tekee miehen ääni ja korostuksen hiven.