Alun perin färsaarelainen laulaja-lauluntekijä Teitur on onnistunut tekemään muutaman arvostelumenestyneen levyn, jotka ovat kuitenkin välttyneet suurien kansankerroksien suosiolta. Tämän vuoksi vuonna 2003 Poetry & Aeroplanes -debyyttinsä julkaissut Teitur on kuin uusi tuttavuus, vaikka hänen soma, folkiin ja kamarimusiikkiin kallellaan oleva poppinsa onkin täydellisessä harmoniassa soivaa, ansioituneen kappalenikkarin paikoilleen laittamaa.
Let The Dog Drive Home, Teiturin neljäs albumi, löytää eittämättä monen haikean sielun tykö. Sitä voi suositella popentusiasteille, jotka viehtyvät esimerkiksi ajatuksesta ei-flamboyantista Rufus Wainwrightista tai Death Cab For Cutiesta soittamasta kamaripoppia.
Kovin pitkäaikaista kumppania Teiturista tuskin kuitenkaan saa. Let The Dog Drive Home on tovin aikaa mukava kainalopaikka mutta pidemmän päälle vähän tylsä, kuin fiinit pirskeet, joissa varotaan häiritsemästä yläkerran ukkoa liialla mölyllä.