THROES OF DAWN: The Great Fleet Of Echoes

Arvio julkaistu Soundissa 2/2010.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.

Vaasalainen Throes Of Dawn lukeutuu bändeihin, jotka eivät ole selvinneet elämästä helpolla. Bändi on pakertanut hommia toistakymmentä vuotta. Välillä levyjen väliin on jäänyt pitkiäkin aikoja, kuten nyt, koska Quicksilver Clouds ilmestyi kuusi vuotta sitten. Yhtyeen levyt ovat kuitenkin olleet pidettyjä.

Arvio

THROES OF DAWN
The Great Fleet Of Echoes
Firebox

Vaasalainen Throes Of Dawn lukeutuu bändeihin, jotka eivät ole selvinneet elämästä helpolla. Bändi on pakertanut hommia toistakymmentä vuotta. Välillä levyjen väliin on jäänyt pitkiäkin aikoja, kuten nyt, koska Quicksilver Clouds ilmestyi kuusi vuotta sitten. Yhtyeen levyt ovat kuitenkin olleet pidettyjä.

Voisi kuvitella, että vastoinkäymiset ovat olleet Throes Of Dawnille pelkkää bensaa liekkeihin, sillä moisista hankaluuksista on varmasti herkullista kaivaa mielentiloja, jotka muuttaa sävellyksiksi. Levy lähtee heti aloitusraidalla Entropy leijailemaan uljaasti. Bändin äänimaalailu muistuttaa paikoittain The Gatheringin parhaiden päivien tyyliä, ja vaikka sävellykset lähtökohtaisesti ovat minimalistisia, niiden sovituksissa bändi hyödyntää tyylikkäitä keinoja. Throes Of Dawn tarjoilee myös yllättäviä hetkiä, sillä Soft Whispers Of The Chemical Sun on kuin spagettiwesternin siittämä vankkaan metallivällyyn kääritty kantrivauva.

Välillä laulaja Henri Koivulan ääni muistuttaa väkevästi Dead Can Dancen Brendan Berryä. Kun näin on, lopputuloksesta ei voi olla pitämättä. Throes Of Dawn on saanut aikaan väkevän levyn, joka on samalla yllättävän terapeuttinenkin kokemus.

Lisää luettavaa