Yhteisarvio:
U2: Boy
U2: October
U2: War
U2:n kolmen ensimmäisen pitkäsoiton remasteroidut tuplaversiot toimivat ennen muuta tärkeinä dokumentteina yhdestä aikamme suurimmista rockbändeistä. Siitä, kuinka kiihkeästi asiaansa uskova irlantilaisnelikko nousi pieniltä klubeilta orastavaan maailmanlaajuiseen suosioon ja kuinka bändi kehittyi täyteen potentiaaliinsa yritysten ja erehdysten kautta. Jos asiaa katsoo silkan sisällön kannalta, jäävät ne kuitenkin kauaksi myöhempien mestariteosten tasosta.
Vuoden 1980 Boy oli U2:n ensimmäinen kurkotus kohti tähtiä. Vaikka yhtyeen suorituksesta paistaakin nuoruuden into ja vilpittömyys, ei Boy parhaimmillaankaan nouse oman kunnianhimoisuutensa tasolle. Suurilla tunteilla pelaava I Will Follow ja yhtyeen autotallivuosista muistuttava Out Of Control toimivat silkalla energiallaan, mutta muilta osin levy jää mainettaan tasapaksummaksi.
Osaltaan Boyn keskeneräisyyttä selittää U2:n jäsenten perehtymättömyys studionkäytön saloihin ja se, että laatutuottajaksi myöhemmin jalostunut Steve Lillywhite ei vielä pystynyt repimään yhtyeestä kaikkea irti. Boy onkin lähinnä livenä pötköön soitettu toisinto U2:n tuon hetkisestä keikkasetistä.
October (1981) toteutti äärimmäisen osuvasti ”vaikean toisen levyn” -syndroomaa. Hätäisellä aikataululla buukattu äänityssessio pakotti yhtyeen kirjoittamaan kappaleita äärimmäisessä kiireessä ja tämä kuuluu levyllä – sekä hyvässä että pahassa. October onkin U2:n koko tuotannon ainoa teos, johon on päätynyt sekä todellista spontaaniutta että selvää täytemateriaalia. Avoimen raamatullisia teemoja levyllä käsittelevä Bono ei myös tippaakaan peittele yhtyeen uskonnollisuutta, jonka mies on myöhempinä vuosina näppärästi verhoillut universaalin lähimmäisenrakkauden kaapuun.
The Edgen valvomat remasteroinnit ovat tehneet kaikille kolmelle levylle pelkkää hyvää, mutta erityisen paljon lisäpotkua on saanut vain October. Selvästi lisääntyneen dynamiikan myötä muun muassa avauskappale Gloria kuulostaa nyt ensi kertaa oikeasti iskevältä.
War (1983) oli ensimmäinen levy, jolla U2 löysi oman äänensä. Kehitys kulminoitui tekstipuolella ennen muuta Bonon yhteiskunnalliseen heräämiseen ja musiikillisesti siihen, että The Edge onnistui täydellisesti kehystämään kappaleet niihin sopivilla melodiakuluilla. Johtotähtenä toimivat Pohjois-Irlannin kohtalonvuosia luotaava Sunday Bloody Sunday, oivallinen pop-välipala Seconds ja U2:n varhaistuotannon kirkkain helmi New Year’s Day. Jälkimmäistä onkin tällä paketilla tarjolla koko rahan edestä, sillä originaaliversion lisäksi mukana on peräti neljä eri versiota ja remiksausta.
Tuntuu hieman uskomattomalta, että näin huolella hiottujen uudelleenjulkaisujen kansivihkoon voi eksyä täysin väärä kappalejärjestys. Niin on kuitenkin Warin bonuslevyllä päässyt käymään.
