Piti ajatuksesta tai ei, on U2 yhä maailman suurin rockbändi – ainakin lipputulojen perusteella. Siitä huolimatta (tai juuri siitä johtuen) on irkkunelikon julkaisujen taso ollut ikävystyttävän laskusuhteista sitten No Line On The Horizonin (2009). Taiteellista revanssia on haettu jokaisen Apple-käyttäjän iTunesiin puoliväkisin ujutetulla Songs Of Innocencella (2013), jonka draamankaari löytää päätepisteensä sopivasti joulumarkkinoille saatetulta Songs Of Experienceltä.
Songs Of Experiencellä yhtye onnistuu pelastamaan kasvonsa, ainakin osittain.
Odotin levyä ristiriitaisissa tunnelmissa: viimeisenä ennakkomaistiaisena julkaistu pseudogarage-hirvitys American Soul sai epäilyksenä kyteneet hiilet roihahtamaan epätoivon ilmiliekeiksi. Ihmeiden aika ei kuitenkaan ole ohi, sillä Songs Of Experiencellä yhtye onnistuu pelastamaan kasvonsa, ainakin osittain. Singlejulkaisujen enteilemää epätasaisuutta ei levy useammankaan toiston jälkeen pysty karistamaan, mutta lopputulema kallistuu positiivisen puolelle albumin vahvempien kappaleiden siivittämänä.
Esimerkiksi vähäeleisyydessään rohkea avausraita Love Is All We Have Left ja mukavan melodiantajuinen Red Flag Day ovat näytteitä bändiltä, joka tuntee vahvuutensa, mutta tiedostaa myös potentiaalinsa. Levyn perukoille säästetyt The Little Things That Give You Away ja Love Is Bigger Than Anything In Its Way antavat katarttisessa kirkasotsaisuudessaan Chris Martinille ja Matt Bellamylle painavan syyn palata U2-nuottikirjojensa äärelle uudemman kerran. Vaikka levyn poliittinen kritiikki jää lukuisista viilauksista huolimatta hampaattomaksi ja hieman väkinäiseksi, löytyy lyriikoista Bonolle tavanomaisten kahden markan aforismien lisäksi myös muutamia aidosti koskettavia itsereflektion hetkiä.
Vaikkei Songs Of Experiencestä sisarjulkaisuineen tullutkaan U2:n uran ehtoopuolen konseptigoljattia, ylittää se vuosien varrella tasaisesti madalletun riman melko vaivattomasti. Paluuta Achtung Babyn tai Zooropan kaltaisiin järkäleisiin ei ole, mutta pieni valo hehkuu yhä.
