Millaista jälkeä syntyy, kun U2 esittää hittejään akustisten kitaroiden ja pianon voimin? Arviossa Songs of Surrender

Arvio julkaistu Soundissa 3/2023.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

U2
Songs Of Surrender
Island

Vuonna 1976 Dublinissa syntynyt U2 ei ole tullut tunnetuksi vaatimattomuudesta musiikkinsa tai sen esillepanon suhteen. Bändi ei ole uskonut väitteisiin pienuuden kauneudesta. Ulkoisesti sama filosofia pätee myös uusimpaan julkaisuunsa.

U2 hyödynsi koronan aiheuttamat lockdownit äänittämällä uudelleen runsaan valikoiman vanhoja laulujaan. Songs Of Surrenderin laajin versio on neljän cd:n ja 40 kappaleen annos pääosin akustisia ja suurelta osin pianovetoisia tulkintoja. Kappaleet on poimittu suhteellisen tasaisesti yhtyeen tuotannosta pääpainon ollessa kuitenkin 2000-luvulla. Vain kakkosalbumi October (1981) ja No Line On The Horizon (2009) on jätetty rannalle.

Kunnianhimo ei ole niinkään suuntautunut ryhdikkäiden ja iskevien rockbiisien tekemiseen kuin laveammalla siveltimellä tunnelmoivaan säveltämiseen.

Songs Of Surrender käynnistyy loogisesti Achtung Babyn (1991) Onella ja päättyy Warin (1983) päätösraitaan 40, jonka bändi oli laatinut kovalla kiireellä albumin määrämittaa täyttämään aivan kuin Black Sabbath Paranoidin ja Hurriganes Get Onin aikoinaan. Pianon ja basson säestämä One ja The Joshua Treen (1987) Where The Streets Have No Name etäisen ambientisti maalailevine syntsineen tuovat U2:lle leimalliseen vakavuuteen entistäkin hartaampaa ulottuvuutta.

Laulujen riisutut tulkinnat korostavat U2:sta jo ammoin syntynyttä vaikutelmaa bändinä, jonka kunnianhimo ei ole niinkään suuntautunut ryhdikkäiden ja iskevien rockbiisien tekemiseen kuin laveammalla siveltimellä tunnelmoivaan säveltämiseen. Jälkimmäinen on myös usein johtanut liialliseen patetiaan, jolta Songs Of Surrenderilla voittopuolisesti vältytään.

Yksinkertaisen koukukas vuoden 1980 singlebiisi 11 O’Clock Tick Tock ja How To Dismantle An Atomic Bombin (2004) avausraita Vertigo ovat U2:sta rockeimmillaan. Bändin kantaaottavuus kuuluu klassisen Sunday Bloody Sundayn lisäksi vahvimmin All That You Can’t Leave Behindin (2000) Walk Onilla, joka on lisälyriikan myötä saanut nimen Walk On (Ukraine).

Songs Of Surrenderin kirkkaimpia helmiä on odotetusti I Still Haven’t Found What I’m Looking For, jonka uuden sovituksen kruunaavat Bonon herkkä laulu ja The Edgen syvä akustinen kitara.

 

Edit: korjattu väärä arvosana.

Lisää luettavaa