ULTRAMARIINI: Kauempana kuin kuu

Arvio julkaistu Soundissa 01/2006.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Matti Johannes Koivun soololevyn nimi arveluttaa. Puuhastelusta tulee mieleen musisointi, muulla tavoin kuin täydellä tunteella ja taidolla tekeminen. Toki nopeasti äänitetyssä albumissa on paljon kivaa ja hyvää, mutta vähän ryhdittömäksi se jää. Levy voisi perustella syyn olemiseensa paremmin, vaikka Ultramariinissa Koivu laulaakin Ville Aallon kirjoittamia tekstejä.

Arvio

ULTRAMARIINI
Kauempana kuin kuu
M.dulor

Matti Johannes Koivun soololevyn nimi arveluttaa. Puuhastelusta tulee mieleen musisointi, muulla tavoin kuin täydellä tunteella ja taidolla tekeminen. Toki nopeasti äänitetyssä albumissa on paljon kivaa ja hyvää, mutta vähän ryhdittömäksi se jää. Levy voisi perustella syyn olemiseensa paremmin, vaikka Ultramariinissa Koivu laulaakin Ville Aallon kirjoittamia tekstejä.

Matin haaveileva ääni on sama kuin Ultramariinin levyillä, mutta sanat ja tapa laulaa ovat toisenlaisia, arkisempia. Pieniä lauluja ja pieniä tarinoita kompataan usein akustisilla kitaroilla ja vispatuilla rummuilla, kuten trubaduurilevyllä kuuluukin. Kaikki kappaleet ovat sellaisia, että ne on helppo esittää kitara sylissä sängynlaidalla istuen.

Puuhastellen-levyn musiikki ei pullistele, mutta se ei myöskään vetäydy. Sen vahvimpia lauluja ovat elokuvallinen Kohtaus, ihastuttavan avoin Odota, odota ja suloinen Kunpa kuuluisin jollekin. Niistä kaikista välittyy ajaton sydämellisyys. Niiden rinnalla Kalatehdas- ja Automiesten rahat -kappaleiden kaltaiset rallit jäävät kevyiksi suorituksiksi.

Ultramariinin levyllä on kaksi puolta. Hienosti helmeilevän Haamukirjoittaja-intron jälkeen seuraavat viisi uutta kappaletta pyrkivät viemään yhtyeen suurta ja kuulasta pop-soundia jonnekin, mutta eivät oikein onnistu siinä. Olemme koskettaneet tähtiä -biisin särisevä basso ja jatsahtavasti fiilistelevä saksofoni eivät ole erityisen rohkeita ratkaisuja Ultramariinin oman maailman ulkopuolella.

Uusien raitojen soundi täyttää tilan ja niistä välittyvä soittamisen tuntu kielii osaamisesta. Biisit kuitenkin enemmän vahvistavat vanhoja mielikuvia kuin muuttavat niitä. Itse asiassa kuusi remiksausta viimevuotisen Kevään ja kesän tähtikuvioita -levyn lauluista ovat kutkuttavampaa kuultavaa.

Jos uusmiksaukset toimisivat tuottajien työnäytteinä, ylivoimainen voittaja olisi JVA-nimellä esiintyvä Jarno Alho (Sister Flo, Kytäjä). Hän on tuonut Suudelmaan lisää ryhtiä rytmipuolta korostamalla ja herkkyyttä houkuttelemalla Regina-solisti Iisa Pajulan duettokumppaniksi Matti Johannes Koivulle. Myös muut muokkaukset rohkaisevat suosittamaan Ultramariinille ulkopuolisen tuottajan käyttöä, kun seuraavan levyn aika koittaa.

Lisää luettavaa