ULTRAMARIINI: Juuri ja juuri olemassa

ULTRAMARIINI
Juuri ja juuri olemassa
M.dulor

Hämeenlinnaa miettiessä tulee mieleen harmaampia ja tylsempiä mielikuvia kuin unelmoiva pop-musiikki. Vuodesta 1997 kasassa ollut Ultramariini kuitenkin ponnistaa yhdentoista kappaleen debyyttialbumillaan leijailemaan korkealle Aulangon yläpuolelle ja Suomen pop-kartalle.

Bändin debyytti-platta tarjoaa mojovan annoksen kitarapoppia, joka ei nojaa yksinkertaisten ja onttojen perusmelodioiden varaan, vaan tavoittelee tunnelmallisempia ja laajempia äänimaailmoita. Ultramariini on kuin Lost Souls -albumin Doves yhdistettynä The Smithsin rauhallisimpiin kappaleisiin Kentin nykymausteilla.

Resepti toimii aikansa verrattomasti, mutta musiikillisesti Juuri ja juuri olemassa -levy on pitemmän päälle kovin tasapaksu ja itseään toistava. Onneksi siinä missä bändi ei musiikillisesti säilytä mielenkiintoaan koko albumin ajan, laulujen morrisseymaisen raapivat ja kaipuuta tihkuvat sanoitukset lämmittävät ja nostavat ne keskinkertaisuuden suosta. Kappaleista esimerkiksi Kalpea tähteni ja Jos tekopyhyys on kauneutta ovat niin toimivia ja piristäviä, että on suorastaan sääli, että albumilla on niin paljon täytemateriaalia.

Pienistä vioistaan huolimatta nimellään yhteen tiettyyn värisävyyn viittaava Ultramariini ei kuitenkaan ole yksivärinen, vaan tarpeeksi värikäs maalaamaan tunnelmia kirkkaiksi.