VESKU JOKINEN: Outo kunnia

Ensin Yön Olli Lindholm ja nyt Klamydian Vesku Jokinen. Suomi-rockin epätodennäköisimpien soolodebytant-tien esiinmarssi jatkuu. Klamydian punk on jo hyvän aikaa kehittynyt kohti Popedan sukuista rockjytää, mutta solistinsa Outo kunnia liippaa myös Yötä. Outo kunnia -levyllä Jokinen soittaa "hevi"rumpuja ja paria kitarasooloa lukuunottamatta itse kaiken kuultavan. Biisien lyriikkapuolella Jokinen käy sotaan apatiaa ja tyhmyyttä vastaan Klamydiaa vakavammin sanakääntein. Kuumaa rautaa nostattaa itsetuntoa muistuttaessaan siitä, ettei elämää voi kelata alkuun eikä siitä saa uusintoja. Itse kukin taivuttaa omaa elämäänsä ja läpikohellettavana on vain yksi näytös. Yö-henkisellä Kuka kuljettaa mua -balladilla lähdetään ja tullaan ja jäädään hetkeksi myös paikoilleen.
Albuminsa nimiraidalla Vesku Jokinen heittäytyy raivokkaana punk-vokalistina tuplabassorumpuisen put put -metallin kyytiin. Labyrintissä Jokinen kantaa huolta tietokonepelien vangeista – yhdestä käsittämättömimmistä ihmislajeista sitten flipperin orjien. Ja jotta punk-laulajan "vapaapäivä" ei muodostuisi liian hilpeäksi, puhuu Mysteeri sydämen särkymisen seurauksista. Joku kestää ja joku toinen päätyy viimeiseen tekoon.