Muutama vuosi sitten Oulussa kimuranttia instrumentaaliprogea väänsi ryhmä nuoria poikia nimeltään Sininen Kaappi, Mutta Miksi. Sittemmin yhtyeeseen löytyi laulaja ja nimi lyheni Siniseksi Kaapiksi. Lopuksi käyttöön vakiintui nykyinen nimi The Scenes.
Kitaristi Miki Liukkonen, miksi päädyitte vaihtamaan erittäin omituisen nimen todella tavalliseen nimeen?
– The Sceneshän on tosi perusnimi, mutta se oli harkittua. Mä lähtökohtaisesti mietin, että nyt otetaan joku perusnimi tyyliin The Killers tai The Strokes. Se on mukavan ristiriitaista, kun musiikki on mitä on.
The Scenesin Images Of Animals Crying In Public -debyytin sisältö on helpoiten määriteltävissä taiderockiksi. Nämä kuusi vähän päälle kaksikymppistä jannua eivät ole lähteneet mutkia oikomaan, vaan biisit poukkoilevat ja tempoilevat kuin känninen Mars Volta tai punkversio Mew’sta. Välillä kuuluu selkeitä vihjeitä siitä, että myös vanhoja progesuuruuksia on kuunneltu.
Kumpi sinun mielestäsi on lähempänä The Scenesiä, 1970- vai 2010-luku?
– Nykyajassa ollaan, sieltä ne vaikutteet tulee ja koko ajan taitaa homma nykyaikaistua entisestään. On meillä pohjaa 1970-luvussa siinä mielessä, että aikoinaan kuunneltiin sellaista, mutta se jäi lukiovuosiin.
Jos en pysty jotain sanomaan kirjoittamalla, niin sitten sanon sen musiikilla
Biiseistä vastaava Miki tunnetaan myös kirjallisesta urastaan. Hän voitti jo 19-vuotiaana J.H. Erkon kirjoituskilpailun runoillaan, on julkaissut kaksi runokokoelmaa ja syksyllä ilmestyy esikoisromaani. Laulaja Konsta Koivisto on puolestaan kuvataiteilija ja yksi oululaisen Salonkiart-gallerian pyörittäjistä.
– Mulla ne menee sellaisessa pyhässä kolminaisuudessa, että jos en pysty jotain sanomaan kirjoittamalla, niin sitten sanon sen musiikilla. Ammennan kirjallisuudesta, elokuvista ja muualta musiikkiin.
Koska osaat hyvin suomen kielen, niin miksi olette päätyneet tekemään musiikkia englanniksi?
– Koska me halutaan päästä ulkomaille. Se on ollut alusta asti meidän kunnianhimoinen tavoite, mutta eihän se mitenkään mahdotonta ole. Onhan vaikka French Films ja Satellite Stories pystyneet siihen.
– Satellite Storiesin laulaja Esa muuten perusti meidän bändin alun perin. Me käytiin samaa lukiota ja Esa sanoi, että perustetaanko sellainen progebändi, joka on niin progea kuin voi olla. Jossain vaiheessa Esa lähti pois ja halusi perustaa bändin, joka on niin indiebändi kuin vain voi olla, eli Satellite Storiesin. Esalla on hyvä huumorintaju.
Mikä yksi sana kuvaa The Scenesiä parhaiten?
– Hysteria.