Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.
The Flatfield syntyi vuonna 2010, kun laulaja Ville Grey ja kitaristi Jay Ravine tutustuivat sattumalta. Kaksikon keskustelussa kävi pian ilmi, että muusikot fanittivat useita samoja bändejä, kuten Fields of the Nephilimiä, Bauhausia ja Dead Can Dancea. Muutamia viikkoja myöhemmin kaksikko päätyi lahtelaisen vanhan teurastamon lihakylmiöön rakennettuun treenikämppään kokeilemaan, miten musiikilliset ideat kohtaisivat.
– Minulla oli pöytälaatikossa geneerisiä rumpu- ja bassokuvioita, joiden tahtiin olin soitellut itsekseni synkkiä synamelodioita. Näiden päälle Jay raastoi Jazz Choruksestaan viiltävän piinaavaa möykkää lihakylmiön jo ennestäänkin ummehtuneeseen ilmaan, Ville Gray kuvailee bändin alkuvaiheita.
– Kaikki toimi alusta asti täydellisesti. Ville soitti alussa vuoroin bassoa, synaa ja lauloi. Bändi lähti liikkeelle minun ja Villen projektina. Aika pian päädyimme siihen, että skene on täynnä konebändejä, ja että me haluamme tehdä hieman orgaanisempaa soundia. Perinteinen bändi palveli myös paremmin meidän musiikillisia tavoitteitamme, kitaristi Ravine muistelee.
Pian remmiin astuivat basisti Juha ja rumpali Jaska, jotka olivat jäsenille jo aiemmista yhteyksistä tuttuja. Synansoittaja Risto tuli mukaan hieman myöhemmin.
Miten musatyyliksi valikoitui 80-luku-henkinen post-punk?
– Musatyyli valikoi meidät. Bändissä jokainen on tahollaan diggaillut goottia ja post-punkia käytännössä aina. Toki vaikutteita on tullut muistakin tyylisuunnista shogazea, brittipoppia, post-rockia ja black metallia myöten, laulaja Gray listaa.
The Flatfieldin musiikista on bändin mukaan kehuttu, että se venyttelee gootin, post-punkin ja dark waven rajoja uusille alueille. Nimen The Flatfield taustalta löytyy niin lapsuuden painajaisia kuin myös tärkeänä vaikuttajana toimineen Bauhausin kappale.
– Olen ajatellut, että tyhjä tasainen kenttä on tylsin mahdollinen maisema, samalla ahdistavin. Lapsuudessani näin toistuvan painajaisen, jossa olin yksin avoimella ja tyhjällä kentällä hylättynä. Ympärillä abstrakti, sanoin kuvailematon pelko ja kauhu. Uni palasi mieleeni aina kun kuulin Bauhausin kappaleen In the Flat field. Tästä syystä se oli jotenkin ilmeinen valinta bändin nimeksi, koska teemat pyörivät ahdistuksen, hulluuden, kauhun ja painajaisten teemoissa, Ville Gray paljastaa.
– Tämän Villen pohjamutia kyntävän selityksen lisäksi nimen suora viittaus Bauhaus-klassikkoon aiheuttaa jokaisen vähänkin skeneä tuntevan mantelitumakkeissa jonkunlaista toimintaa, Jay Ravine lisää.
The Flatfieldin tavoitteena on pysyä omien sanojensa mukaan ”merkityksellisenä marginaalissa”. Vuoden 2018 kalenterissa ovat ainakin yhdysvaltalaisen Occult Whispersin syksyllä julkaisema 7″-split yhdessä Air Hungerin kanssa sekä keikka Itävallassa marraskussa järjestettävillä Schattenwelt-festareilla, jota bändi kuvailee alan loppuvuoden tärkeimmäksi tapahtumaksi.
Tutustu yhtyeeseen paremmin osoitteessa: https://www.facebook.com/TheFlatfield/
Ville Grey – laulu
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Tutustu myös Soundin Tarkkailuluokka-soittolistaan, jolta löydät sarjassa esitellyt artistit (tai ainakin ne Spotifysta löytyvät) sekä muita tuoreita ja kiinnostavia nimiä: