Arvio: Machinae Supremacy on teroitellut sävellyskyniä huolella pitkän tauon aikana – Ylikuormaan mahtuu kuitenkin turhempaakin materiaalia

Yhtyeen nimikkoalbumi on yli tunnin mitassaan silti yllättävän mukaansatempaava ja viihdyttävä.
Arvio julkaistu Soundissa 3/2026.
Kirjoittanut: Kimmo K. Koskinen.

Arvio

Machinae Supremacy
Machinae Supremacy
Hubnester

Ruotsalaisen videopelihevibändin edellinen levy on jo liki kymmenen vuoden takaa, ja yhtye leipoo kahdeksannelle albumilleen mojovat 15 raitaa. Homman nimi on melodinen heavy metal modernein powermetallisin maustein, tietenkin satunnaisilla konsolisoundeilla höystettynä.

Lopputulemana on radiosoittokelpoiseksi silattua popmetallia. Jokseenkin monimuotoisesta kokonaisuudesta tulee mieleen uuden ajan turboahdettu Helloween, mutta toisaalta myös kotoinen Poets of the Fall.

Yli tunnin mitassaan väistämättä turhempaakin materiaalia sisältävä albumi on yllättävän mukaansatempaava ja viihdyttävä. Bändi tekee hommia tosissaan, ja sävellyskyniä on ehditty teroitella tauon aikana huolella.

Riffien teho on tanakka, ja kiipparikoukut sekä komeasti pölähtävät kertsit takaavat korkean tarttuvuuden. Silti tuntuu, että pelkkien kuusnepasoundien päälleliimaamisen sijasta yhtye olisi voinut leikitellä musiikillisesti enemmänkin.

Bändin melodisen heavyn iskuvoimasta käy malliesimerkiksi topakka Weapon of Choice. Herkkispuolta taas peilaa jylhää koskettavuutta tavoitteleva Endless. Levystä jää lievästä ylikuormasta huolimatta aivan hyvä lopputuntemus.