Dead Men Tell No Tales – Kiitos Lemmy, Philthy ja Fast Eddie, kiitos Motörhead!

”I’m shooting out your lights, bring you eternal night”.

On pirun mukavaa olla elossa, mutta jos saisin käväistä tuonpuoleisessa ja tulla suhteellisen selväjärkisenä takaisin, voisin lähteä käymään siellä tänään. Tai siis totta helvetissä lähtisin.

Siellä jossakin on nimittäin bileet – mielettömät bileet pitkän kaavan mukaan. Itse asiassa, nämä juhlat saattavat kestää jopa viikon (tai pari) verran yhtä soittoa, jos stimulanttien teho on kohdallaan.

Ja siellä rytisevät ainakin OverkillIron Fist, Too Late Too Late, No ClassThe Hammer, Ace Of Spades ja jokunen muukin.

Seremoniamestareina taas häärivät Lemmy Kilmister, Fast Eddie Clarke ja Phil ”Philthy Animal” Taylor.

No, leikki sikseen. Nyt ei ole leikki- tai bilefiilis.

Kuten tiedämme, Motörheadin klassisimman kokoonpanon (Kilmister – Clarke – Taylor) viimeinen elossa ollut jäsen on juuri kuollut. Edward Allan Clarke, aka Fast Eddie Clarke, menehtyi keuhkokuumeeseen 10. tammikuuta.

Tiedämme valitettavasti senkin, että rock’n’rollin todelliset pioneeriartistit ja -yhtyeet alkavat olla siinä pisteessä, ettei se ikä enää monen kohdalla kartu. Useimmista klassisista kokoonpanoista on silti edelleen elossa vähintään yksittäisiä jäseniä, ja siksi Fast Eddien kuolema koskettaa melkoisella tavalla.

Taylor lähti autuaammille metsästysmaille marraskuussa 2015 ja Lemmyn vuoro koitti reilua paria kuukautta myöhemmin. Fast Eddie taas jaksoi tammikuuhun 2018 asti, mutta nyt ikoninen Motörhead-trio katselee meitä kokonaisudessaan jostakin tuolta. Toivottavasti heillä on hauskaa, sillä meillä ei ole.

Tämä kolmikko muodosti aikoinaan yhtyeen, joka oli illasta toiseen täysin pysäyttämätön. Kylmät väreet kulkevat edelleen selkäpiissä, kun katselee vaikkapa yllä löytyvien linkkien tarjoamaa materiaalia.

Maailman muuttuu ja niin sen pitääkin. Se on ihan helvetin okei. Mutta se ei ole v***u yhtään okei, ettei Motörheadin kaltaisia yhtyeitä enää ole. Eikä tule.

”Motörhead, perhaps the most dangerous band alive, the real thing!”

Täällä mennään, vielä kerran: