Tampereen Härmälän blues-mystikko Papa Reino julkaisee kakkoslevynsä Hiljaiset hautajaiset syyskuun 13. päivä Filosofiaa On Se Vaan -taideyhtiön kautta. Soundi tarjoaa koko levyn kuunneltavaksi ennakkoon jo nyt. Lisäksi Papa Reino kertoo meille biisi biisiltä, mistä elämän mielettömyyttä ja merkityksettömyyttä tummien blues-lasien tarkkailevat kappaleet ovat saaneet inspiraationsa. Kuuntele levy ja lue artistin kommentit alta.
Voi Luoja!
– Voi Luoja! on kertomus ikuisesta taistelusta luomistyön riivaajia vastaan. Pakkomielteen ajamana ja laulun taidon tavoittaakseni kiipeän korkeimmalle vuorelle, josta sisäinen kriitikkoni aina ankarasti pudottaa maan alle. Pyydän huutaen apua luojaltani kuitenkin tietäen tämän luojan olevan vanhan testamentin ankara ja julma Jumalisä. Kuvio on häntäänsä syövä käärme. Ikuinen paluu ja päättymätön tarina. Visuaalisena esikuvana kappaleelle toimi Akseli Gallen-Kallelan maalaus nyrkkiä heristävästä ja huutavasta Kullervosta. Musiikillisena esikuvana taas Nina Simonen kappale Be My Husband.
Ei mitään
– Levyn ensimmäinen single. Menevä ja iskevä rock-blues-kappale olemisen merkityksettömyyden ylistyksestä ja sen vapauttavasta voimasta. Viiden pennin läsnäoloharjoitus, jonka äärellä voidaan todeta olevamme kaikki tasa-arvoisesti yhtä arvottomia. Kappaleen sanoma kiteytyy viimeisessä säkeistössä: ”Taistellaan ja kuollaan. Ryömitään ja juostaan. Samaa loputonta matkaa, jonka päässä odottaa. Ei mitään.” Kohdatessaan itsensä ja tekemisiensä merkityksettömyyden lienee mahdollista vapautua elämään haluamallaan tavalla.
Matkalaulu
– Klassinen blueskappale matkustamisesta ja muistojen taakasta. Matkataan pimeimmässä yössä ja yritetään löytää tietä ulos. Kertoja toivoo matkustaessaan ja jatkuvasti liikkeessä ollessaan jättävänsä menneisyyden taaksensa tietäen kuitenkin kyseessä olevan mahdottoman tehtävän. Eräs ystävä sanoi kerran, että mitä tahansa tässä elämässä tekee, sitä on lopulta kuitenkin aina yksin. Näin on myös laulun kertojan tila. Sanonta vanhasta taivaasta tarttui isältäni, kun pilvisen sään aikaan pilvien välistä pilkisti sininen taivas.
Humppiukot
– Läheistäni varoiteltiin pienenä leikkimästä liian lähellä joen mutkaa, jossa laitapuolen miehet ja naiset viettivät aikaa ryypiskellen ja humaltuen. Samaan aikaan nämä humppiukot pelottivat ja kiinnostivat suuresti kuten kaikki kielletty aina kiinnostaa. Totuus on kuitenkin se, että meidän kaikkien sisällä asuu potentiaalinen humppiukko. Toisilla enemmän uinuen ja toisilla aktiivisempana. Sen tähden ei kenenkään humppiukkoutta tule tuomita vaan hyväksyä, koska oikeissa olosuhteissa kenen tahansa humppiukkous saattaa roihahtaa liekkiinsä. Laulussa mainittu Koivubaari on humppiukkojen vanha pyhä paikka Jyväskylän Kuokkalassa. Koivubaari kaadettiin ja tilalle rakennettiin puukirkko kuten kaikille pakanallisille pyhille paikoille on tapana käydä.
Lintuseni
– Laulun teksti on muunnelma Lead Bellyn klassikosta Where Did You Sleep Last Night? Tässä kappaleessa kysymystä ei esitä mustasukkainen aviomies, vaan viereltä heräävä kumppani. Lintuseni on ensimmäinen säveltämäni rakkauslaulu. Harvoja tekstejä, jotka on kirjoitettu yhdeltä istumalta. Laulu unennäkijälle.
Oi Marius!
– Oi Marius! on murhalaulu norjalaisesta öljypohatan perillisestä, jonka kohtasin eräällä keikkareissulla. Hylkäämisen ja yksin jäämisen pelossa Marius tyydyttää läheisyyden kaipuutaan kuristamalla kanssamatkustajiaan Ruotsin laivalla. Musiikillinen kurkistus kummallisuuteen, jota kutsutaan kahdenkymmenenneljän tunnin risteilyksi. Kokolattiamatolla vuoratuilla käytävillä kukaan ei kuule huutoasi eikä kukaan ikinä hylkää Mariusta. Kappale perustuu tositapahtumiin.
Tietäjä
– Laulu on kaikille besserwissereille ja kaikkien alojen asiantuntijoille. Kertomus oman edun tavoittelusta ja kommunikaation puutteesta. Nyt tuntuu siltä, että teksti heijastelee liiankin tarkasti tämän hetken keskustelukulttuuria. Laini ”Mä kerron sulle kaiken. Vaadin, että kuuntelet” kuulostaa hyvinkin ajankohtaiselta. Musiikillisesti istuu tukevasti John Lee Hookerin tontilla.
Ei ei ei
– Pidän siitä, että synkistä asioista lauletaan iloisesti duurissa. Sukulaiskappale edellisen levyn päättäneelle laululle Ajan myrskyssä. Samaa teemaa kierretään myös kappaleessa Ei mitään. Kai tätä voi ajatella jonkinlaisena Papa Reinon kaiken kattavana yleisteemana. Ihminen on pieni ja mitätön olento suurempien voimien ja ajan armoilla. Ei on sanana voimakas ja usein ensimmäisiä, joita meille lapsuudessa opetetaan. Kappaleen tekstissä esitetään läjä kysymyksiä, joihin kaikkiin vastaus on ei. Musiikillisesti rock’n’rollia ja beepoppalolaa. Kaikesta synkkyydestä huolimatta kappaleessa on myös toiveikkuutta.
Hiljaiset hautajaiset
– Aikoinaan itsemurhan tehneitä ihmisiä ei saanut haudata samalla tavalla kuin muulla tavoin kuolleita. Heidät haudattiin usein hautausmaan perimmäiseen nurkkaan, muurin juureen tai ulkopuolelle. Pelättiin, että kirkon torni saattaa kaatua itsemurhan tehneen haudan suuntaan tai hauta on muuten kirottu. Hautajaisseremoniassa ei saanut lausua rukouksia, laulaa virsiä tai soittaa kelloja. Vietettiin Hiljaiset hautajaiset. Kappale on omistettu kaikille oman käden kautta poistuneille.
Kohtuulliset läksijäiset
– Pidän ajatuksesta, että albumilla voisi olla lopputekstit kuten elokuvassa. Instrumentaalikappale, joka sulkee ympyrän. Äänitettiin sessioiden viimeisenä Moksin seurojentalon kuistilla. Soiton ohessa nauhalle tallentui kevätsade ja lintujen laulua. Edellisen kappaleen raskaan teeman jälkeen kappale tuntuu raikkaalta ja sitoo levyllä aiemmin käsitellyt teemat osaksi muuta maailmaa ja luontoa. Nimi kohtuulliset läksijäiset viittaa tilaisuuteen, joissa ei ole liikaa pröystäilty. Järjestetään kohtuulliset läksijäiset ja poistutaan ihmeemmin meteliä pitämättä.