Mandoliinitaituri Mika Leppäsen luotsaama Imandra-yhtye veisti toisesta albumistaan lempeän kokeellisen hybridin, joka limittää laulelmallisuutta sekä kotimaisen 1970-lukulaisen progressiivisen rockin pehmeitä elementtejä.
Kadonnutta aikaa soi miellyttävän notkealla klangilla. Mika Leppänen, Royalsissa aikoinaan kannutellut rumkasetpali Ippe Kätkä, Juice Leskisen projekteista tutut basisti Juuso Nordlund ja kitaristi Jari Yliaho sekä kosketinsoittaja Arto Piispanen synnyttävät intiimejä väreitä pienin elein.
Instrumentaaleja ja laulettua materiaalia tasapainoisesti sekoittavalle levylle lainattiin tekstejä muun muassa V.A. Koskenniemeltä ja Timo K. Mukalta, mikä osaltaan huovutti tunnelmaan runollisia sävyjä. Mika Leppäsen säveltämien kappaleiden hienovaraiset askeleet sulautuvat lyyriseen loimutteluun tyylikkäällä etunojalla.
Analogiset koskettimet uuttavat persoonallisuutta äänitteen sointimaailmaan. Minimoogia, Hammond- urkuja sekä Rhodes-sähköpianoa soisi hyödynnettävän useamminkin vastaavanlaisissa sessioissa.