Livearvio: Briteissä läpimurtoa yrittävä suomalainen Us todisti olevansa hurja livebändi

Us | 11.4.2024 Siltanen, Helsinki
17.4.2024 10:45

Helsingistä Britteihin paremman tulevaisuuden perässä lähtenyt indie rock -yhtye Us konsertoi Suomi-vierailunsa ohessa Siltasessa.
Yhtye on kerännyt pienoisen fanikunnan Britteinsaarilla erittäin ahkeran keikkailutahdin ja totta kai jalan alle menevän brittivaikutteisen musiikin turvin. Kova työ onkin alkanut tuottaa haluttua tulosta yhtyeelle.
.
Usin tukikohta sijaitsee tätä nykyä saarivaltiossa, joten Siltasessa tarjolla oli kotimaisista juurista huolimatta jokseenkin harvinaista ja poikkeuksellisen ei-suomalaisen kuuloista herkkua. Sateisesta torstai-illasta huolimatta tupa oli täynnä ja fiilis muutenkin huipussaan.
Yhtyeen musiikissa kuuluvat brittiläisen populaarimusiikin kultavuosikymmenet The Beatlesista Oasisiin. Etenkin 60-luvun pohjavire on läsnä vahvasti. Vaikutteet konkretisoituivat esimerkiksi siten, että setin jokainen kappale päättyi synkronisoituun yhteiskumarrukseen.

Iso osa bändin soundista koostuu kahden kitaran tiukan perkussiivisesta soitosta sekä ja kahden laulajan dynamiikasta. Kahden kitaristilaulajan lisäksi yhtye koostuu rumpalista, basistista ja hyvin solistisessa roolissa operoivasta huuliharpistista, joka tuo kappaleisiin hienon autenttista sävyä. Mukana oli myös asianmukainen huuliharppumikki sekä sen tason harpisti, ettei moista soittoa ihan joka päivä kuule. Loistavaa!
Us koostuu osin kolmesta veljeksestä, ja yhteissoitto kieli yhdessä vietetystä ajasta muutenkin kuin soittohommien merkeissä. Yhtye ei kuulostanut helsinkiläiseltä paikallisbändiltä, eikä tietenkään sitä olekaan. Briteistä haettu vauhti ja oletettavan kova paikallinen kilpailu näkyy soiton laadukkuudessa, ja härmäläinen vetelyys loisti poissaolollaan.
Siltasen lava tahtoi jäädä liian pieneksi yhtyeelle, jonka soitto rullasi niin rutiinilla, että paukkuja jäi rutkasti lavaeläköinnille.

Soundi pysyi erittäin tiukkana läpi keikan osittain siksi, että soitinten turha kaiku oli jätetty pois. Laulun slapback-kaiku vahvisti perinnehenkistä vaikutelmaa. Oheishärpäkkeiden minimalismista mainittakoon vielä sen verran, että näinä täydellisyyden aikoina virityspedaali voisi olla ihan perusteltu sijoitus. Muutamassa biisissä vedettiin aika hurjalla vireellä, jota sitten biisien välissä paikkailtiin vapaalla kädellä ja hyvin vaihtelevalla menestyksellä.
Noin tunnin mittaisen setin ehdotonta huippua olivat hieman polveilevammat kappaleet. Usin musiikilla on vaarana kompastua samoihin tempolukemiin sekä ehkäpä turhankin perinteisellä brittikaavalla rakennettuihin biiseihin. Ne kappaleet, joihin mahtui pieni variaatio Usille ominaisesta vauhdikkaasta pyörityksestä olivat huomattavan omaleimaisia ja parhaimmillaan erinomaisia.
Kaiken kaikkiaan Us on kerrassaan hurja nuori bändi, jonka keikkaa suosittelen lähteä todistamaan seuraavan mahdollisen kerran etenkin, jos bändit kuten Oasis, The Beatles, Dr. Feelgood ja The Strokes herättävät kihelmöintiä aivolohkoissasi.
.
Teksti ja kuva: Artturi Siromaa

Suomessa Us-keikkaa pääsee todistamaan ainakin muutenkin mainiolla Mitäs mitäs mitäs -festarilla heinäkuussa.

Lisää luettavaa