Arvio: Pete Doherty on yhä hengissä ja The Libertinesin diskografia kiiltelee yhä lähes virheetöntä komeuttaan

The Libertinesin tapauksessa vähemmän on enemmän ja kaikille hyvä niin. Vaikka bändi on saanut yli 20 vuoden ajanjakson aikana puserrettua kokoon vain neljä pitkäsoittoa, Pete Doherty on yhä hengissä ja fanit tyytyväisinä tallessa, kun yhtyeen diskografia kiiltelee likivirheetöntä komeuttaan.
Pusertaminen on toki väärä ilmaisu, sillä uutuuslevy ruhjoo menemään yhtä ihanan vaivattomasti kuin The Libertines ennenkin. Albumille on jätetty alleviivattujakin ääninäytteitä siitä, kuinka hauskaa ja huoletonta bändillä on studiossa ollut, mutta asia käy toki ilmi itse musiikistakin. Esimerkiksi ränttätäntät kuten Oh Shit ja Be Young vedetään villisti ja vapautuneesti.
All Quiet On The Eastern Esplanade on myös erittäin hienostuneesti sovitettu ja tuotettu levy, ja joka osa-alueeltaan bändin monipuolisin sellainen. Liittyi se asiaan tahi ei, Shiverin kultivoitunut indiedisko, Mustangsin rollarimainen letkeys, Merry Old Englandin kantaaottava mahtipontisuus, Joutsenlampea lainaavan murhaballadi Night Of The Hunterin hyytävä herkkyys ja muu läpeensä laadukas kappalemateriaali on ensimmäistä kertaa kreditoitu koko yhtyeen nimiin.